Sananlaskut 12:1-14

Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä. Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään. Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen. Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa. Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen. Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä. Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy. Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön. Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää. Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin. Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä. Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää. Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä. Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.