Niinkuin monet kauhistuivat häntä —
sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen,
oli hänen muotonsa,
hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten
hahmo —
niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat,
hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa.
Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu,
sen he saavat nähdä,
mitä he eivät ole kuulleet,
sen he saavat havaita.
Kuka uskoo meidän saarnamme,
kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa,
niinkuin juuri kuivasta maasta.
Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta;
me näimme hänet,
mutta ei ollut hänellä muotoa,
johon me olisimme mielistyneet.
Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä,
kipujen mies ja sairauden tuttava,
jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät,
halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi,
meidän kipumme hän sälytti päällensä.
Me pidimme häntä rangaistuna,
Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
mutta hän on haavoitettu
meidän rikkomustemme tähden,
runneltu meidän pahain tekojemme tähden.
Rangaistus oli hänen päällänsä,
että meillä rauha olisi,
ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat,
kukin meistä poikkesi omalle tielleen.
Mutta Herra heitti hänen päällensä
kaikkien meidän syntivelkamme.
Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen
eikä suutansa avannut;
niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään,
niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
niin ei hän suutansa avannut.
Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois,
mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli?
Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta;
minun kansani rikkomuksen tähden
kohtasi rangaistus häntä.
Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa;
mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa,
sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt
eikä petosta ollut hänen suussansa.
Raamattusovellus
Lasten Raamattusovellus
