Tobitin kirja Johdanto
Johdanto
Tobitin kirja on kuvaus kahden hurskaan juutalaisen perheen vaikeuksista ja pelastumisesta. Suurin osa kirjasta kuvaa Tobia-nimisen nuoren miehen matkaa Meediaan. Pintatasoon liittyy syvempi ulottuvuus: matkanteko rinnastuu hurskaan elämään. Kirja pyrkii vastaamaan kysymykseen, miten hurskas juutalainen voi toisuskoisten keskellä elää Jumalan tahdon mukaan.
Kirjan nimenä on aiemmissa suomennoksissa ollut Tobian tai Tobiaan kirja, mutta nyt on useimpien muunkielisten käännösten tavoin päädytty nimeen Tobitin kirja. Tobit on kirjan kehyskertomuksen päähenkilö, ja uskonnollinen tematiikka liittyy lähinnä häneen.
Rikas juutalainen Tobit asuu pakkosiirtojen jälkeen Assyrian Ninivessä ja joutuu kuninkaan epäsuosioon, koska luvatta hautaa teloitettuja maanmiehiään. Samaan aikaan toisaalla on nuori Saara joutunut ahdinkoon: paha henki on aina hääyönä tappanut hänen sulhasensa, kaikkiaan seitsemän. Tässä tilanteessa Jumala lähettää ihmishahmossa esiintyvän enkeli Rafaelin pelastamaan molemmat. Tobitin poika Tobia lähtee Rafaelin kanssa Meediaan hakemaan isänsä tallettamia rahoja, ja matkallaan he kohtaavat Saaran. Tobia saa monien vaiheiden jälkeen isänsä rahat ja Saaran, ja sokeutunut Tobit saa näkönsä takaisin. Kirja opettaa, että Jumala varjelee hurskasta elämän loppuun saakka.
Tobitin kirja on kirjoitettu joko arameaksi tai hepreaksi noin vuonna 200 eKr. Lähi-idässä. Alkuteksti tunnetaan vain muutamien katkelmien pohjalta. Koko teksti on säilynyt ainoastaan kreikankielisenä käännöksenä. Siitä on kaksi alusta loppuun ulottuvaa versiota. Näistä on tässä suomennoksessa seurattu pitempää, joka on ilmeisesti alkuperäisempi.
Tobitin kirjan kertomuksen sekä historian tapahtumiin viittaavissa että maantieteellisissä tiedoissa on lukuisia epätarkkuuksia. Kirjassa on yhtymäkohtia erilaisiin kirjallisuuden lajeihin: kertomakirjallisuuteen, viisauskirjallisuuteen, jopa satuihin. Huomattavan läheistä sukua on koko Lähi-idässä tunnettu Ahikarin tarina, jonka varhaisin tunnettu versio on jo 400-luvulta eKr.
Matkakertomuksen osalta Tobitin kirja on aikansa viihdekirjallisuutta, osin humoristinenkin vaellustarina, jossa kaikki käy lopulta parhain päin. Vanhaan testamenttiin ei suhtauduta otsa rypyssä: kun siellä suuri kala syö Joonan, tässä Tobia syö suuren kalan, joka yrittää syödä häneltä jalan.
Luther vertaa esipuheessaan Juditin kirjaa kreikkalaiseen tragediaan, Tobitin kirjaa taas komediaan. »Judit opettaa, miten maa ja kansa joutuvat usein kurjuuteen ja miten tyrannit ensin riehuvat ja mahtailevat ja lopulta häpeällisesti tuhoutuvat. Samaan tapaan Tobit opettaa, miten hurskaan talonpojan tai porvarin saattaa myös käydä huonosti ja avioliitossa voi olla paljon kärsittävää. Jumala kuitenkin aina armollisesti auttaa ja saattaa lopulta asiat iloiseen päätökseen.»
Tobitin kirja on Suomessa ollut luetuimpia apokryfikirjoja. Erityisesti sitä suositeltiin avioon aikoville nuorille. Tobitin kirjan tuttuudesta kertoo sekin, että Aleksis Kivi rakensi Nummisuutarinsa osittain sen pohjalle. Näytelmässä suutari Topias lähettää Esko-poikansa kosioretkelle, ja tämä saa matkaseurakseen Mikko Vilkastuksen – sekä Mikael että Rafael ovat arkkienkeleitä. Maalaustaiteessamme on Alexander Lauréus 1800-luvun alussa kuvannut Tobitin kirjan tapahtumia.
Tobitin kirjan pääsanoma on selvä. Eri kansojen keskellä eläneet juutalaiset tarvitsivat rohkaisua ja lohdutusta, ja kirja vastaa näihin toiveisiin. Sekä Tobitin että tämän pojan vaiheissa se osoittaa, kuinka Jumala huolehtii omistaan ja kuinka ihmisten tulee pitää toisistaan huolta.
Tällä hetkellä valittuna:
Tobitin kirja Johdanto: FB92
Korostus
Jaa
Kopioi
Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007