Sananlaskujen kirja 12:1-14

Joka rakastaa tietoa, rakastaa kuria, tyhmä se, joka nuhteita vihaa. Hyvä ihminen on Herralle mieleen, mutta juonittelijan hän tuomitsee. Vääryyden varassa ei kukaan kestä, mutta vanhurskas on vankasti juurillaan. Kunnon vaimo on miehensä kruunu, kunnoton on kuin hivuttava tauti. Hurskaiden aikeet ovat puhtaat, jumalattomilla on vilppi mielessä. Väärämielisen sanat ovat tappava loukku, oikeamielisen puhe on pelastukseksi. Jumalaton kaatuu, eikä mitään jää, mutta vanhurskaiden suku säilyy. Mitä viisaampi, sitä kiitetympi, tyhmyri kerää vain halveksuntaa. Parempi elää vaatimattomasti ja palvelijatta kuin leveästi mutta leivättä. Kunnon ihminen muistaa karjansa tarpeet, jumalaton ei sääliä tunne. Leivässä pysyy, joka pellollaan pysyy, mieletön se, joka tavoittelee tyhjää. Jumalaton tavoittelee pahojen saalista, vanhurskas pysyy juurillaan. Joka pahoja puhuu, kaatuu omaan ansaansa, vanhurskas selviää ahdingosta. Puheistaan ihminen palkitaan, teot kiertyvät tekijänsä eteen.