Omaisuus on rikkaalle vahva varustus,
puute murentaa köyhän majan.
Mitä vanhurskas ansaitsee, on elämäksi,
mitä jumalaton hankkii, koituu synniksi.
Joka taipuu kuriin, vaeltaa elämän tietä,
nuhteista piittaamaton kulkee harhaan.
Joka vihansa salaa, se valheita puhuu,
hullu se, joka panettelee ja parjaa.
Paljossa puheessa vaanii synti,
viisas se, joka kielensä hillitsee.
Hurskaan puhe on puhtainta hopeaa,
jumalattoman ajatus ei paljoa paina.
Hurskaan sanat ruokkivat monia,
tyhmät nääntyvät ymmärryksen puutteeseen.
Herran siunaus menestyksen antaa,
omin voimin sitä ei lisätä.
Ilkityöt ovat hullun huvi,
järkevä saa ilonsa viisaudesta.
Mitä jumalaton pelkää, siihen hän törmää,
mitä hurskas toivoo, se hänelle annetaan.
Myrskyn mentyä jumalaton on poissa,
mutta vanhurskaalla on kestävä perusta.
Mitä etikka hampaille ja savu silmille,
sitä on laiskuri isännälleen.
Herran pelko kartuttaa elinpäiviä,
jumalattomalta vuodet hupenevat.
Hurskaan odotus johtaa iloon,
jumalattoman toivo pettää.
Herra on viattoman vahva linna,
mutta väärintekijän hän murskaa.
Oikeamielinen ei ikinä horju,
mutta jumalattomalla ei ole missään turvaa.
Vanhurskaan suusta viisaus versoo,
mutta myrkyllinen kieli leikataan poikki.
Hurskaan sanat ovat rakkauden sanoja,
jumalattoman puhe valhetta ja vimmaa.