Nehemian kirja 9
9
Kansa tunnustaa syntinsä
1 #
Est. 4:1; Jes. 58:5; Jer. 6:26; Matt. 11:21 Saman kuun kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä israelilaiset kokoontuivat paastoamaan, säkkivaatteet yllään ja multaa hiuksissaan. 2Israelin kansaan kuuluvat vetäytyivät erilleen kaikista muukalaisista, ja sitten he tunnustivat omat syntinsä ja myös isiensä synnit. 3He nousivat seisomaan, ja heille luettiin Herran, heidän Jumalansa, lain kirjaa neljännespäivän ajan. Toisen neljänneksen päivästä he maahan heittäytyneinä tunnustivat syntejään Herran, Jumalansa, edessä. 4Sitten Jesua, Bani, Kadmiel, Sebanja, Bunni, Serebja, Bani ja Kenani nousivat leeviläisten korokkeelle ja huusivat kovalla äänellä Herraa, Jumalaansa. 5Leeviläiset Jesua, Kadmiel, Bani, Hasabneja, Serebja, Hodia, Sebanja ja Petahja sanoivat: »Nouskaa ja ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, aina ja ikuisesti! Ylistetty olkoon sinun nimesi kunnia, joka kohoaa kaikkea kiitosta ja ylistystä korkeammalle!»
Katumusrukous
6 #
Jes. 37:16
Sinä yksin olet Herra.
Sinä olet tehnyt taivaan,
taivasten taivaat ja tähtien joukot,
maan ja kaiken mitä sen päällä on,
meret ja kaiken mitä niissä on.
Sinä annat kaikelle elämän.
Kumartaen rukoilevat sinua
taivaan tähtien joukot.
7 #
1. Moos. 11:31 | 1. Moos. 17:5 Sinä olet Herra Jumala.
Sinä valitsit Abramin,
johdatit hänet pois Kaldean Urista
ja annoit hänelle nimen Abraham.
8 #
1. Moos. 15:18–21
Sinä näit, että hän oli sinulle uskollinen,
ja solmit hänen kanssaan liiton,
lupasit antaa Kanaaninmaan,
heettiläisten ja amorilaisten,
perissiläisten, jebusilaisten ja girgasilaisten maan,
sen lupasit antaa hänen jälkeläisilleen.
Ja lupauksesi sinä täytit:
sinä pysyt sanassasi.
9 #
2. Moos. 2:25, 3:7, 14:10–18 Sinä näit meidän isiemme ahdingon Egyptissä,
kuulit heidän huutonsa Kaislameren rannalla.
10 #
2. Moos. 7:3–5
Tunnusteoilla ja ihmeillä sinä rankaisit faraota
ja hänen palvelijoitaan ja koko hänen kansaansa,
sillä sinä tiesit heidän röyhkeytensä isiämme kohtaan.
Näin loit itsellesi nimen, jota yhäkin kunnioitetaan.
11 #
2. Moos. 14:22, 15:4,5 Meren sinä halkaisit kahtia heidän edessään,
ja he kulkivat meren poikki kuivaa maata myöten.
Mutta heidän vainoojansa sinä upotit syvyyteen
kuin kiven kuohuviin aaltoihin.
12 #
2. Moos. 13:21,22 Sinä johdit heitä päivällä pilvipatsaassa
ja yöllä tulipatsaassa
valaisten tien,
jota he kulkivat.
13 #
2. Moos. 19:18, 20:1–17 Sinä laskeuduit Siinainvuorelle,
sinä puhuit heille korkeuksista,
annoit heille selkeät säädökset
ja luotettavat lait,
hyvät ohjeet ja käskyt.
14Sinä ilmoitit heille pyhän sapattisi,
ja palvelijasi Mooses antoi heille
sinun käskysi, ohjeesi ja lakisi.
15 #
2. Moos. 16:12, 17:6; 4. Moos. 20:8 | 5. Moos. 1:8 Sinä annoit taivaasta leipää,
kun heidän oli nälkä,
sinä panit veden virtaamaan kalliosta,
kun heidän oli jano.
Käskit heidän ottaa haltuunsa
maan, jonka sinä kätesi kohottaen
olit luvannut heille antaa.
16Mutta he, meidän isämme, olivat ylimielisiä
ja alkoivat niskoitella.
Eivät he totelleet käskyjäsi,
17 #
2. Moos. 34:6; 4. Moos. 14:4,18; Ps. 103:8; Joel 2:13 vaan kieltäytyivät kuulemasta,
eivät he muistaneet ihmetekojasi,
joilla olit heitä auttanut.
He niskuroivat
ja valitsivat itselleen johtajan
palatakseen takaisin Egyptin orjuuteen.
Mutta sinä annat anteeksi,
olet armollinen ja laupias Jumala,
sinä olet kärsivällinen
ja sinun hyvyytesi on suuri.
Sinä et hylännyt heitä,
18 #
2. Moos. 32:4
vaikka he valoivat kullasta sonnin
ja sanoivat: »Tämä on meidän jumalamme,
tämä johti meidät pois Egyptistä.»
Pahoin he sinua herjasivat.
19 #
2. Moos. 40:38
Mutta sinun armosi oli suuri,
sinä et hylännyt heitä autiomaahan.
Päivisin ei pilvipatsas väistynyt heidän yltään,
vaan näytti heille tietä,
öisin ei tulipatsas väistynyt,
vaan valaisi tien,
jota he kulkivat.
20 #
4. Moos. 11:25; 5. Moos. 8:3 Sinä annoit heille hyvän henkesi
opettamaan viisautta,
annoit mannaa heidän syödäkseen
ja vettä, kun heidän oli jano.
21 #
5. Moos. 2:7, 8:4, 29:4 Neljäkymmentä vuotta sinä huolehdit heistä autiomaassa,
mitään ei heiltä puuttunut,
heidän vaatteensa eivät kuluneet rikki,
heidän jalkansa eivät turvonneet.
22 #
4. Moos. 21:25,35 Sinä annoit heidän haltuunsa valtakuntia kansoineen,
jaoit ne heille rajamaiksi.
He saivat omakseen Hesbonin kuninkaan Sihonin maan
ja Basanin kuninkaan Ogin maan.
23 #
1. Moos. 15:5+ Sinä teit heidän jälkeläistensä luvun suureksi,
heitä oli kuin tähtiä taivaalla.
Sinä veit heidät
maahan, josta olit antanut lupauksen
heidän isilleen.
24 #
Joos. 10:40
Ja jälkeläiset ottivat maan haltuunsa.
Sinä annoit maan asukkaiden, kanaanilaisten,
kukistua heidän edessään
ja annoit heidän valtaansa
tuon maan kuninkaat ja kansan,
ja he saivat tehdä heille, mitä halusivat.
25 #
5. Moos. 6:10–12
He valloittivat linnoitetut kaupungit
ja viljavat pellot,
he saivat omikseen talot
ja niiden runsaat varastot,
kallioon hakatut vesisäiliöt,
viinitarhat, oliivilehdot
ja suuret määrät hedelmäpuita.
He söivät vatsansa täyteen ja lihoivat,
he nauttivat yltäkylläisesti antimiesi runsaudesta.
26 #
5. Moos. 32:15
Mutta he alkoivat niskoitella ja kapinoida sinua vastaan,
he käänsivät selkänsä sinun laillesi
ja tappoivat sinun profeettasi,
jotka nuhtelivat heitä
koettaen johtaa heidät jälleen sinun puoleesi.
Pahoin he sinua herjasivat.
27 #
Tuom. 3:9,15 Siksi annoit heidät ahdistajien käsiin,
ja nämä sortivat heitä.
Hädässään he silloin huusivat sinua,
ja sinä kuulit taivaaseen heidän huutonsa.
Suuressa armossasi sinä annoit heille auttajia,
jotka pelastivat heidät vihamiesten vallasta.
28 #
Ps. 106:40–46
Rauhaan päästyään he rikkoivat jälleen
sinua vastaan.
Siksi sinä jätit heidät vihollisten käsiin,
sortajien käsiin.
Jälleen he huusivat sinua,
ja sinä kuulit taivaaseen heidän huutonsa.
Suuressa armossasi pelastit heidät,
kerran toisensa jälkeen.
29 #
3. Moos. 18:5+ Sinä nuhtelit heitä,
jotta he kääntyisivät tottelemaan sinun lakiasi,
mutta he olivat röyhkeitä
eivätkä kuunnelleet käskyjäsi.
He tekivät syntiä sinun määräyksiäsi vastaan,
jotka antavat elämän, kun niitä noudattaa.
Itsepäisesti he käänsivät selkänsä
eivätkä uppiniskaisuudessaan totelleet sinua.
30 #
2. Kun. 17:13–20; 2. Aik. 36:15–21 Silti sinä osoitit kärsivällisyyttä heitä kohtaan
vuodesta toiseen.
Sinä varoitit heitä hengelläsi,
annoit profeettojesi nuhdella heitä,
mutta he eivät suostuneet kuulemaan.
Niin sinä annoit heidät viholliskansojen käsiin.
31 #
Jer. 30:11, 46:28 Mutta suuressa armossasi
et antanut heidän tuhoutua
etkä hylännyt heitä,
sillä sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala.
32Nyt, Jumalamme,
sinä suuri Jumala, väkevä ja pelättävä,
sinä, joka olet uskollinen ja pidät liittosi voimassa:
katso, miten suuressa ahdingossa
olemme joutuneet elämään,
me, kuninkaamme ja ruhtinaamme,
pappimme ja profeettamme,
isämme ja koko kansamme,
Assyrian kuninkaiden ajoista
aina tähän päivään asti.
33 #
Dan. 9:7,14 Sinä olet tehnyt oikein
kaikessa, mikä on kohdannut meitä.
Sinä olet ollut uskollinen,
me olemme rikkoneet sinua vastaan.
34 #
Dan. 9:6,8 Meidän kuninkaamme, ruhtinaamme, pappimme ja isämme
eivät totelleet sinun lakiasi,
he eivät noudattaneet käskyjäsi ja määräyksiäsi,
jotka olit heille antanut.
35Ja vaikka heillä oli oma valtakuntansa
ja kaikki se hyvä,
minkä olit antanut heille,
vaikka heillä oli laaja, viljava maa,
jonka olit heille lahjoittanut,
he eivät palvelleet sinua
eivätkä luopuneet pahoista teoistaan.
36Nyt me olemme orjia.
Siinä maassa, jonka sinä annoit isillemme,
jotta he saisivat nauttia sen hedelmistä ja antimista,
siinä maassa me olemme orjina.
37Sen runsas sato kuuluu kuninkaille,
joiden valtaan olet meidät antanut
syntiemme tähden.
He hallitsevat mielensä mukaan meitä ja karjaamme.
Suuri on meidän ahdinkomme.
Tällä hetkellä valittuna:
Nehemian kirja 9: FB92
Korostus
Jaa
Kopioi
Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007