Manassen rukous Johdanto
Johdanto
Manasse oli Juudan kuningas, joka hallitsi isänsä Hiskian jälkeen yli puoli vuosisataa, noin 698–642 eKr. Toisessa kuninkaiden kirjassa hänen toimintaansa arvioidaan erittäin synkästi: hän muun muassa palautti epäjumalanpalveluksen, jota vastaan hänen isänsä oli taistellut, ja syyllistyi monenlaisiin väkivallantekoihin (2. Kun. 21:1–16). Toisen aikakirjan rinnakkaisteksti tietää lisäksi, että Jumala rankaisi Manassea lähettämällä Juudan kimppuun Assyrian kuninkaan sotapäälliköitä. Kuningas pantiin kahleisiin ja vietiin nenärenkaasta taluttaen Babyloniin (2. Aik. 33:9,10). Teksti jatkuu: »Ahdingossaan Manasse koetti lepyttää Herraa, Jumalaansa, ja nöyrtyi isiensä Jumalan edessä.» Jumala kuuli rukouksen, ja Manasse vapautettiin. Hän sai valtaistuimensa takaisin ja mieleltään muuttuneena miehenä poisti epäjumalanpalveluksen. Kiinnostavasti todetaan lisäksi (2. Aik. 33:18), että siitä, miten Manasse rukoili Jumalaa, on kerrottu Israelin kuninkaiden historia -nimisessä kirjassa. Tämän teoksen myöhempiä vaiheita ei tunneta.
Manasse oli tärkeä esimerkki siitä, mitä katuminen voi saada aikaan. Jos Manassen kaltainen raamatunhistorian syntisimpiin lukeutuva henkilö oli vedonnut Jumalaan ja saanut rikoksensa anteeksi, silloin kaikilla muillakin ihmisillä, myös suurimmilla syntisillä, oli toivo. Siksi oli olennaisen tärkeää tietää, millaisin sanoin Manasse oli Jumalaa rukoillut. Koska Raamattu ei kertonut, mitä rukous sisälsi, teksti oli laadittava uudelleen. Tähän tarjosivat Vanhan testamentin katumuspsalmit ja yksityisen ihmisen valituspsalmit erinomaisen esikuvan.
Rukous etenee tutuin raamatullisin sanakääntein. Johdantoa (1–7a) seuraavat synnin tunnustaminen (7b–10) ja anteeksi pyytäminen (11–14), minkä jälkeen rukous päättyy Jumalan ylistykseen (15). Teksti on muotoiltu sillä tavoin, että se sopii sekä Manassen tilanteeseen että kenen tahansa katuvan rukoilijan suuhun.
Toisin kuin Vanhan testamentin muut apokryfikirjat Manassen rukous ei ole itsenäinen kirja, vaan se on tallentunut kreikkalaisessa tekstitraditiossa Oodit-nimisessä kokoelmassa. Manassen rukouksen vanhin tunnettu teksti on syyrialainen käännös, joka sisältyy 200-luvulla syntyneeseen Didaskalia-nimiseen kirkolliseen teokseen.
Siitä, että kreikka olisi myös rukouksen alkuperäinen kieli, ei ole täyttä varmuutta; mahdollista on sekin, että alkukieli on ollut heprea tai aramea. Kirjoittaja jää tuntemattomaksi. Voidaan vain arvella, että hän on ollut juutalainen. Arvoitukseksi jää niin ikään rukouksen syntyaika. Aikahaarukkaan mahtuu useita vuosisatoja alkaen Toisen aikakirjan kirjoittamisesta 300- tai 200-luvulla eKr. aina 100-luvulle jKr.
Luther sisällytti Manassen rukouksen apokryfikirjojen kokoelmaansa, koska hän piti sitä kauniina rukouksena, joka sopi hyvin rippiin valmistautuvalle. Katolisen kirkon latinankielisiin Vulgata-laitoksiin Manassen rukous sisältyy liiteosassa Uuden testamentin jälkeen. Varsinainen kanoninen asema rukouksella on vain ortodoksisissa kirkoissa, joiden liturgiassa sitä käytetään.
Tällä hetkellä valittuna:
Manassen rukous Johdanto: FB92
Korostus
Jaa
Kopioi
Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007