Toinen Mooseksen kirja 10
10
Kahdeksas vitsaus: heinäsirkat
1Herra sanoi Moosekselle: »Mene faraon luo, sillä minä olen paaduttanut hänen ja hänen hoviväkensä sydämet vain voidakseni tehdä nämä ihmetekoni heidän silmiensä nähden 2ja jotta sinä voisit kertoa lapsillesi ja lastesi lapsille, miten minä nöyryytin egyptiläisiä ja millaisia tekoja minä tein heidän keskuudessaan. Silloin te näette, että minä olen Herra.»
3Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja sanoivat hänelle: »Näin sanoo Herra, heprealaisten Jumala: ’Kuinka kauan kieltäydyt nöyrtymästä minun edessäni? Päästä minun kansani palvelemaan minua. 4Jos kieltäydyt päästämästä kansaani, niin huomenna minä tuon heinäsirkat sinun maillesi, 5ja ne peittävät maan niin ettei sen pintaa näy. Ne syövät teiltä senkin vähän, mikä rakeilta säästyi, ja syövät vielä puutkin, joita maillanne kasvaa. 6Ne täyttävät sinun palatsisi, sinun hovimiestesi talot ja kaikkien muiden egyptiläisten talot, niin ettei sellaista ole nähty niin kauan kuin isäsi ja esi-isäsi ovat tässä maassa asuneet.’» Sitten Mooses kääntyi ja lähti faraon luota.
7Mutta hovimiehet sanoivat faraolle: »Kuinka kauan tuon miehen pitää olla tuottamassa meille onnettomuutta? Päästä Israelin miehet palvelemaan Herraa, Jumalaansa. Etkö vieläkään käsitä, että Egypti on muuten hukassa?» 8Niin Mooses ja Aaron haettiin takaisin faraon luo, ja farao sanoi heille: »Menkää palvelemaan Herraa, Jumalaanne. Mutta ketkä teistä ovat sinne lähtemässä?» 9Mooses vastasi: »Me lähdemme kaikki, nuoret ja vanhat. Me menemme poikinemme ja tyttärinemme, lampainemme ja nautoinemme, sillä me vietämme juhlaa Herran kunniaksi.» 10Farao sanoi heille: »Herra teitä varjelkoon, mutta pitäisikö minun muka päästää teidät lähtemään vaimoinenne ja lapsinenne? Teillä on selvästikin paha mielessä! 11Siitä ei tule mitään, mutta menkää te miehet palvelemaan Herraa, sitähän te pyysitte.» Ja farao ajoi heidät pois luotaan.
12 #
5. Moos. 28:38; 2. Aik. 7:13; Joel 1:4; Aam. 7:2 Herra sanoi Moosekselle: »Ojenna kätesi Egyptin maan ylle ja kutsu heinäsirkat, niin ne saapuvat Egyptiin ja syövät kaiken maassa kasvavan, kaiken, mitä rakeilta jäi jäljelle.» 13#Ps. 78:46, 105:34,35; Viis. 16:9Mooses ojensi sauvansa maan ylle, ja Herra antoi itätuulen puhaltaa Egyptin yli koko sen päivän ja yön. Kun aamu tuli, oli itätuuli tuonut heinäsirkat mukanaan. 14Ne levittäytyivät koko Egyptiin ja laskeutuivat sankkoina parvina kaikkialle maahan. Sellaista heinäsirkkojen paljoutta ei ole koskaan ennen ollut eikä ole enää koskaan tuleva. 15Ne peittivät maan pinnan ja maa oli niitä mustanaan. Ne söivät kaiken maassa kasvavan ja kaikki puiden hedelmät, kaiken, mitä rakeilta oli säästynyt. Missään koko Egyptissä ei jäänyt vihreyttä puihin eikä maahan.
16Farao kutsutti kiireesti Mooseksen ja Aaronin luokseen ja sanoi: »Minä olen rikkonut Herraa, teidän Jumalaanne vastaan, ja teitä vastaan. 17Antakaa minulle anteeksi rikkomukseni vielä tämän kerran ja rukoilkaa Herraa, Jumalaanne, ottamaan minulta pois tämä hirvittävä rangaistus.» 18Mooses lähti faraon luota ja rukoili Herraa, 19ja Herra käänsi tuulen ankaraksi länsituuleksi, joka vei heinäsirkat mukanaan ja puhalsi ne Kaislamereen#10:19 Kaislameri tarkoittanee Punaistamerta.. Yhtään heinäsirkkaa ei jäänyt koko Egyptin alueelle. 20Mutta Herra kovetti faraon sydämen, eikä farao päästänyt israelilaisia lähtemään.
Yhdeksäs vitsaus: pimeys
21Herra sanoi Moosekselle: »Ojenna kätesi taivasta kohti, niin Egyptiin tulee pimeys, niin sakea pimeys, että siihen voi käsin koskea.» 22#Ps. 105:28; Viis. 17:2Mooses ojensi kätensä kohti taivasta, ja Egyptiin tuli synkeä pimeys kolmeksi päiväksi. 23Ihmiset eivät nähneet toisiaan eikä kukaan voinut kolmeen päivään mennä minnekään, mutta israelilaisten asuinsijoilla oli valoisaa.
24Farao kutsutti Mooseksen luokseen ja sanoi: »Menkää palvelemaan Herraa. Vain lampaanne ja nautakarjanne jääkööt tänne, vaimonne, lapsenne ja vanhuksenne saavat lähteä teidän kanssanne.» 25Mutta Mooses sanoi: »Vaikka itse antaisit meille eläimiä teuras- ja polttouhreiksi Herralle, meidän Jumalallemme, 26täytyy karjamme silti seurata mukana, eikä tänne saa jäädä ainoatakaan eläintä, sillä omasta karjastamme meidän on otettava ne uhrieläimet, joilla palvelemme Herraa, Jumalaamme. Ennen kuin olemme perillä, emme tiedä itsekään, millä uhreilla palvelemme Herraa, Jumalaamme.»
27Mutta Herra kovetti faraon sydämen, eikä farao suostunut päästämään israelilaisia. 28Farao sanoi Moosekselle: »Mene tiehesi ja varo tulemasta enää minun silmieni eteen. Jos vielä kerran näen sinut, sinun on kuoltava!» 29Mooses vastasi: »Totta puhut. Tämän jälkeen minä en enää tule sinun eteesi.»
Tällä hetkellä valittuna:
Toinen Mooseksen kirja 10: FB92
Korostus
Jaa
Kopioi
Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007