Toinen aikakirja 18
18
Ahab ja Josafat valmistelevat yhteistä sotaretkeä
1 #
2. Aik. 17:5 | 2. Aik. 21:6 Josafatilla oli paljon rikkautta ja kunniaa, ja hän otti pojalleen puolisoksi Ahabin tyttären. 2#1. Kun. 22:2–35Muutaman vuoden kuluttua hän meni käymään Ahabin luona Samariassa. Ahab teurastutti paljon lampaita ja nautoja Josafatia ja hänen seuruettaan varten ja alkoi sitten taivuttaa häntä lähtemään sotaretkelle Ramot-Gileadia vastaan. 3Ahab, Israelin kuningas, kysyi Josafatilta, Juudan kuninkaalta: »Lähdetkö kanssani Ramot-Gileadiin?» Josafat vastasi hänelle: »Siinä minä missä sinäkin, siinä minun kansani missä sinunkin. Minä lähden kanssasi sotaan.»
4Josafat sanoi kuitenkin Israelin kuninkaalle: »Kysy sentään ensin Herran mieltä.» 5Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, neljäsataa miestä, ja kysyi heiltä: »Tuleeko meidän lähteä sotaan Ramot-Gileadia vastaan vai ei?» He vastasivat: »Lähde matkaan! Jumala antaa kaupungin sinun käsiisi.» 6Josafat kysyi: »Eikö täällä ole enää muita Herran profeettoja, joilta voisimme kysyä?» 7Israelin kuningas vastasi Josafatille: »Yksi vielä on, jolta voisimme tiedustella Herran tahtoa, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika.» »Noin ei kuningas saisi puhua», sanoi Josafat. 8Niin Israelin kuningas huusi luokseen erään hovimiehen ja sanoi: »Toimita heti tänne Miika, Jimlan poika.»
9Israelin kuningas ja Josafat, Juudan kuningas, istuivat Samarian kaupunginportin aukiolla kumpikin istuimellaan kuninkaallisissa vaatteissaan. Kaikki profeetat olivat hurmostilassa heidän edessään. 10Sidkia, Kenaanan poika, pani päähänsä rautasarvet ja julisti: »Näin sanoo Herra: ’Näillä sinä pusket Syyrian kumoon ja teet siitä lopun.’» 11Samalla tavoin ennustivat muutkin profeetat. He huusivat: »Hyökkää Ramot-Gileadiin! Voitto on sinun, Herra antaa kaupungin sinun käsiisi.»
12Lähetti, joka oli mennyt hakemaan Miikaa, sanoi hänelle: »Profeetat ennustavat kuninkaalle yhteen ääneen pelkkää hyvää. Toivottavasti sinä ennustat samalla tavoin ja lupaat hänelle hyvää.» 13Mutta Miika vastasi: »Niin totta kuin Herra elää, minä puhun sen, minkä Jumalani sanoo.»
14Kun Miika tuli kuninkaan eteen, kuningas sanoi: »Miika, tuleeko meidän lähteä sotaan Ramot-Gileadia vastaan vai ei?» Miika vastasi: »Lähtekää vain. Voitto on teidän. Kaupunki annetaan teidän käsiinne.» 15Mutta kuningas sanoi hänelle: »Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet saa puhua minulle muuta kuin totuuden Herran nimessä?»
16Silloin Miika sanoi: »Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla, kuin lammaslauman paimenta vailla. Ja Herra sanoi: ’Näillä ei ole isäntää, palatkoon kukin rauhassa kotiinsa.’» 17Israelin kuningas sanoi Josafatille: »Enkö sanonut sinulle, että hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa.»
18Miika sanoi vielä: »Kuulkaa siis Herran sana! Minä näin Herran istuvan valtaistuimellaan, ja kaikki taivaan joukot seisoivat hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan. 19Ja Herra sanoi: ’Kuka eksyttäisi Ahabin, Israelin kuninkaan, niin että hän lähtee sotaretkelle ja kaatuu Ramot-Gileadissa?’ Yksi vastasi yhtä, toinen toista, 20kunnes esiin tuli muuan henki. Se asettui Herran eteen ja sanoi: ’Minä eksytän hänet.’ ’Millä tavoin?’ kysyi Herra. 21Henki vastasi: ’Minä lähden sinne ja menen valheen henkenä jokaisen hänen profeettansa suuhun.’ Silloin Herra sanoi: ’Eksytä sinä hänet, sinä pystyt siihen. Mene ja tee niin.’ 22Ja niin on käynyt, Herra on lähettänyt valheen hengen näiden profeettojesi suuhun. Onnettomuuden hän on sinun osallesi määrännyt!»
23Silloin Sidkia, Kenaanan poika, tuli siihen. Hän löi Miikaa poskelle ja sanoi: »Olisiko muka Herran henki poistunut minusta ja alkanut puhua sinun kauttasi?» 24Miika vastasi: »Sinä huomaat sen sinä päivänä, jolloin juokset huoneesta toiseen etsien piilopaikkaa.»
25Israelin kuningas sanoi silloin: »Ottakaa Miika kiinni ja viekää hänet kaupungin päällikön Amonin ja kuninkaan pojan Joasin luo. 26Sanokaa heille, että kuninkaan käsky on tämä: mies on pantava vankilaan ja hänelle on annettava vain vähän vettä ja leipää, kunnes minä palaan onnellisesti takaisin.» 27Miika sanoi siihen: »Jos sinä palaat onnellisesti, silloin Herra ei ole puhunut minun kauttani.» Ja vielä hän sanoi: »Tulkoon tämä kaikkien kansojen tietoon!»
Ahab kuolee, Josafat pelastuu
28Israelin kuningas ja Josafat, Juudan kuningas, lähtivät sotaretkelle Ramot-Gileadiin. 29Israelin kuningas sanoi Josafatille: »Vaihdan toiset vaatteet, ettei minua tunnettaisi, ja tulen sitten taistelukentälle. Ole sinä omissa vaatteissasi.» Hän vaihtoi vaatteita, ja niin he lähtivät taisteluun. 30Syyrian kuningas oli antanut vaunujoukkojensa päälliköille käskyn: »Saatte ryhtyä taisteluun ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa, ette kenenkään muun, oli hän ylhäinen tai alhainen.» 31Kun vaunujoukkojen päälliköt näkivät Josafatin, he sanoivat: »Tuo on Israelin kuningas», ja he piirittivät hänet käydäkseen hänen kimppuunsa. Silloin Josafat huusi apua, ja Herra auttoi häntä ja houkutteli miehet pois hänen ympäriltään. 32Vaunujoukkojen päälliköt huomasivat, ettei hän ollutkaan Israelin kuningas, ja lakkasivat ahdistamasta häntä.
33Eräs mies jännitti jousensa ja ampui umpimähkään, ja hän osui Israelin kuningasta haarniskan levyjen väliin. Kuningas sanoi silloin vaunumiehelleen: »Käännä vaunut ja vie minut pois täältä sotajoukon keskeltä. Minä olen haavoittunut.» 34Mutta taistelu riehui koko päivän kiivaana, ja niin Israelin kuningas joutui olemaan vaunuissaan taistelukentällä iltaan asti. Auringonlaskun aikaan hän kuoli.
Tällä hetkellä valittuna:
Toinen aikakirja 18: FB92
Korostus
Jaa
Kopioi
Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007