Valitusvirret 3:1-20

Minä olen mies, joka on nähnyt kurjuutta Herran vihan vitsan alla. Hän johdatti ja kuljetti minut pimeyteen eikä valkeuteen. Hän on kääntänyt kätensä minua vastaan kaiken päivää yhä uudelleen. Hän riudutti lihani ja nahkani ja murskasi luuni. Hän rakensi varustuksia minua vastaan ja piiritti minut myrkyllä ja vaivalla. Hän pani minut asumaan pimeyteen niin kuin aikoja sitten kuolleet. Hän sulki minut muurin sisään, enkä pääse ulos, hän pani minut raskaisiin vaskikahleisiin. Vaikka minä huudan ja valitan, hän sulkee korvansa rukoukseltani. Hän sulki tieni hakatuilla kivillä, teki polkuni mutkaisiksi. Hän on minulle kuin vaaniva karhu, kuin piilossa väijyvä leijona. Hän johdatti minut harhaan tieltäni, repi minut kappaleiksi, hän tyrmistytti minut. Hän jännitti jousensa ja asetti minut nuoltensa maalitauluksi. Hän ampui munuaisiini nuolensa, nuo viinensä lapset. Minusta tuli koko kansani naurunaihe, sen ainainen pilkkalaulu. Hän ravitsi minua katkerilla yrteillä, virvoitti koiruoholla. Hän pani hampaani jauhamaan soraa, painoi minut tuhkaan. Minun sieluni on hylätty ja rauhaton, olen unohtanut onnellisen elämän . Minä sanoin: Mennyt on minun kunniani ja kaikki, mitä odotin Herralta. Muista kurjuuttani ja kodittomuuttani, se on kuin koiruohoa ja myrkkyä. Sinä kyllä muistat, että sieluni on painunut maahan.