Mark 6

IISUS KÄVELEB GALILEJAS I LÄHEMBAIÄIŠ TAHOIŠ 6:1–8:26

Iisus kävub kodilidnas

(Matv. 13:53-58; Luk. 4:16-30)

1Iisus läksi sigäpäi i tuli ičeze kodilidnaha, i openikad astuiba hänenke. 2Konz tuli sobat, hän opendaškanzi suimpertiš, i äjad, ked kundliba händast, čududelihe i küzeliba toine tošt: «Kuspäi hän om sanu kaiken necen? Mitte om nece mel՚, kudamb hänele om anttud? Miččed oma nene sured tegod, kudambad tegesoiš hänen käziden kal՚t? 3Ei-ik hän ole se sauvoi, Marian poig, Jakovan, Josijan, Judan i Simonan vel՚l՚? Tägä hänen sizared-ki eläba, meiden keskes.» I hö hül՚gäižiba händast. 4Iisus sanui heile: «Nikus Jumalan sanankandajad muga ei alenzoitkoi, kut kodilidnas, ičhižiden keskes i ičeze kodiš.» 5I hän ei voind tehta sigä nimittušt sur՚t tegod, vaiše tegi tervhikš kuverz՚-se läžujad, kudambiden päle pani ičeze käded. 6Hän nägi, miše rahvaz ei usko hänehe, i nece čududeli händast. Hän käveli sid՚ külidme i openzi.

Iisus oigendab openikoid opendamha rahvast

(Matv. 10:5-15; Luk. 9:1-6)

7Iisus kucui kaks՚toštkümne openikad ičezennoks i oigenzi heid matkha kaksin. Hän andoi heile valdan küksta mehišpäi paganoid hengid. 8Hän ei käskend nimidä otta kerdale, vaiše kalun: ei šaugud, ei leibäd, ei rahad vöhö. 9Hö voiba panda jaugha sandalid, no ei sand panda päle kaht paidad. 10I hän sanui heile: «Miččehe pert՚he tulet, ka elägat sigä sihesai, kuni teile tarbiž lähtta sigäpäi. 11I ku ken-se ei pästa teid vai ei kundleškande, ka lähtkat sigäpäi i pudištagat pölü jaugoišpäi todištuseks, miše hö oma värnikad Jumalan edes. Todeks sanun teile: Sodomale i Gomorrale linneb kebnemb sudanpäivän, mi necile lidnale.»

12I openikad läksiba matkha i saneliba, miše kaikile tarbiž kärautas grähkišpäi. 13Hö küksiba äi pahoid hengid, voidliba pühävoil äjid läžujid i tehliba heid tervhikš.

Joan Valatajan surmituz

(Matv. 14:1-12; Luk. 9:7-9)

14Irod-kunigaz-ki kulišti Iisusan polhe, kudamban nimi oli jo tetab kaikjal. Hän sanui: «Nece mez՚ om-ki Joan Valatai, kudamb eläbzui kollijoišpäi, sen tagut hän tegeb-ki nene sured tegod.» 15Toižed sanuiba, miše nece om Ilja, toižed, miše Jumalan sanankandai, mugoine kut toižed-ki Jumalan sanankandajad. 16Konz Irod kulišti sen, hän sanui: «Nece om Joan, kudambal minä käskin čapta pän, hän om eläbzunu.»

17Nece Irod oli käsknu tabata Joannan, panda händast čapihe i tacta türmha. Necen hän oli tehnu ičeze vellen Filippan akan Irodiadan tagut. Irod oli nainu Irodiadal, 18no Joan oli sanunu hänele: «Sinei ei sa eläda ičeiž vellen akanke.» 19Irodiada ei navedind Joannad i tahtoi rikta händast, no ei voind. 20Ved՚ Irod varaiži Joannad i tezi, miše Joan om oiged i pühä mez՚, i sikš kaiči händast. Hän äjan tegi kundeltes Joannad i navedi kundelta händast.

21I tuli mugoine aig, konz Irodiada voi tehta, midä tahtoi. Ičeze sündundpäivän Irod tegi praznikan ičeze ülembaižile mehile, saldatoiden pämehile i Galilejan elokahile mehile. 22Irodiadan tütär tuli siloi sinna i tancui, mi oli mel՚he Irodale i hänen adivoile. Kunigaz sanui neiččele: «Pakiče minai, midä tahtoid, sen minä sinei andan.» 23I hän andoi vahvan sanan: «Hot՚ midä minai pakiče, sen minä sinei andan, hot՚ pol՚ mad-ki.» 24Neižne mäni irdale i küzui mamalaz: «Midä minei pakita?» Mamaze sanui: «Pakiče Joan Valatajan pä.» 25Neižne rigehti tagaze kunigahannoks i sanui: «Tahtoin, miše sinä andaižid minei sid՚-žo astijal Joan Valatajan pän.»

26Kunigaz tuli pahaze mel՚he, no ku hän adivoiden aigan oli toivotanu sen vahvas, ka ei voind otta ičeze sanoid tagaze. 27Hän sid՚-žo oigenzi saldatan i käski toda Joannan pän. 28Saldat mäni türmha i čapoi Joannal pän. Sid՚ hän toi pän astijal i andoi neiččele, a neižne andoi pän mamaleze.

29Konz Joannan openikad kulištiba necen, hö tuliba otmaha hänen hibjan i paniba maha.

Iisus sötab vižtuhad mest

(Matv. 14:13-21; Luk. 9:10-17; Joan. 6:1-14)

30Apostolad kogozihe Iisusannoks i sanuiba hänele kaiken, midä hö oliba tehnuded i kut opendanuded. 31Hän sanui heile: «Astkat minunke rahvahatomha tahoze, i lebaikatoiš.» Äi rahvast tuleskeli kaiken aigan, i openikoil eskai ei olend aigad söda-ki. 32Muga hö läksiba venehel rahvahatomha tahoze, miše olda üksnäze. 33No rahvaz homaiči, kut hö läksiba matkaha. Äjad tundištiba heid, joksiba kaikiš lidnoišpäi sinna, ehtiba tulda aigemba heid-ki i kogozihe hänennoks.

34Konz Iisus läksi venehespäi i nägišti kaiken necen rahvahan, hänele tegihe žal՚ heid, sikš ku hö oliba kuti lambhad paimneta. Hän zavodi opeta heid äjihe azjoihe. 35Konz zavodi ehttuda, openikad tuliba hänennoks i sanuiba: «Nece om rahvahatoi taho, a om jo möhä. 36Pästa heid, miše hö läksižiba lähembaižihe pertihe i külihe ostmaha ičeleze leibäd, ved՚ heil ei ole nimidä sömäd.» 37«Antkat tö heile söda», – virki Iisus. Hö sanuiba hänele: «Pidab-ik meile mända ostmaha kahtelsadal dinarijal leibäd i antta heile söda?» 38Iisus küzui: «Äjak leibäd teil om? Mängat kacmaha.» Hö tedištiba i sanuiba: «Viž leibäd i kaks՚ kalad.»

39Iisus käski ištutada rahvast kogoihe vihandale normele. 40Rahvaz ištuihe kogoihe, sada i vižkümne mest kogos. 41Sid՚ hän oti ned viž leibäd i kaks՚ kalad, kacuhti ülähäks taivhaze i kiti Jumalad. Hän lohkaiži leibäd i andoi supalad ičeze openikoile, i hö jagoiba rahvahale. Mugažo hän jagoi kaikile nene kaks՚ kalad. 42Kaik söiba külläks. 43I keratihe leibpaloid da kalan jändusid kaks՚toštkümne täut puzud. 44Sömäs oli olnu läz vittuhad mužikad.

Iisus astub vetme

(Matv. 14:22-33; Joan. 6:15-21)

45Teravas sen jäl՚ghe Iisus käski openikoile išttas veneheze i mända toižele randale, Vifsaidahapäi, kuni hän pästab rahvahan. 46Hän sanui heile kaiked hüväd i läksi mägele loičmaha. 47Konz tuli eht, veneh oli jo kesk järved, a Iisus oli üksnäze mägel. 48Hän nägi, miše openikoile oli jüged souta vasttulleihe. Ön nelländen varjoičendaigan hän tuli vetme heidennoks i tahtoi mända siriči heid. 49Konz hö nägištiba, miše hän astub vetme, hö meletaškanziba, miše heile se ozutihe, i kidastaškanziba. 50Hö kaik nägiba händast i pöl՚gästuiba. No sid՚-žo Iisus zavodi pagišta heidenke: «Olgat tünäd, nece minä olen. Algat varaikoi.» 51Hän ištuihe heidennoks veneheze, i tullei tüništui. Openikad jalos čududelihe i kacuiba hänehe avoin suin. 52Hö ei el՚gendanugoi, midä oli tehnus leibile, sikš ku heiden südäimed oliba völ mugoižed kovad.

Läžujad tegesoiš tervhikš

(Matv. 14:34-36)

53Hö ehtatihe päliči järves, tuliba Gennisaretan maha i läksiba randha. 54Konz hö läksiba venehespäi, rahvaz sid՚-žo nägišti, ken tuli, 55i joksten veiba necen vestin kaikjale. Sinna toskeltihe magaduzsijoil läžujid, konz kulištadihe, kus Iisus om. 56I hot՚ kuna hän oliži männu, lidnaha, surhe vai penhe külähä, rahvaz toskeli läžujid irdale i pakiči hot՚ kosketada hänen sädon röunad. I kaik, ked kosketiba händast, tegihe tervhikš.

Currently Selected:

Mark 6: UZ

Highlight

Copy