Luka 12

Varaikat koiverdelust

(Matv. 10:26-27)

1Sen aigan kogozihe äi tuhid rahvast, i hö polgiba toine toižen päle. Iisus zavodi ezmäi pagišta openikoile: «Varaikat farisejiden muigotest, necidä heiden koiverdelust. 2Ei ole nimidä süväs peittud, mi ei tuliži sil՚mnägubale, i ei ole nimidä peitolišt, mi ei tegižihe kaikile tetabaks. 3I muga se, midä tö sanuit pimedas, kuldas päivänvauktal, i midä šuhaižit kodiseiniden keskes, se koval änel saneldas katusilpäi.»

Keda tarbiž varaita?

(Matv. 10:28-33; 12:32; 10:19-20)

4«Minä sanun teile, minun sebranikad: Algat varaikoi nenid, kudambad rikoba hibjan, a jäl՚ghepäi ei voigoi tehta nimidä enambad. 5Kulgat, keda teile tarbiž varaita. Varaikat händast, kenel om vald ei vaiše rikta mest, no lükäita händast adhu-ki. Ka, sanun teile: händast teile tarbiž varaita. 6Voib ostta viž paskačud kahtes grošas, no ni üht niišpäi Jumal ei ole unohtanu. 7A teil kaikutte hibuz-ki päs om lugetud. Sikš algat varaikoi. Ved՚ tö olet kal՚hembad mi kaik paskačud.

8Minä sanun teile: Ken sanub rahvahan edes, miše hän om minun läheline, sidä Mehen Poig-ki kucuškandeb läheližeks Jumalan angeloiden edes. 9No ken rahvahan edes sanub, miše hän ei ole minun, ka sidä minä-ki en sanu minun läheližeks Jumalan angeloiden edes. 10I kaikuččele, kudamb sanub midä-ni pahad Mehen Poigad vaste, se linneb prostitud, no sille, kudamb sanub pahoid sanoid Pühäd Henged vaste, sille ei linne prostindad.

11Konz teid vedas suimpertihe vai pämehiden libo valdanpidäjiden edehe, algat holdugoi siš, kut polestat ičtatoi i midä sanut. 12Konz se aig tuleb, Pühä Heng nevob, midä teile tarbiž sanuda.»

Rahad ei olgoi elon päazj

13Eraz mez՚ rahvazkogospäi sanui Iisusale: «Opendai, sanu minun vellele, miše hän jagaiži tatan jäl՚gestusen minunke.» 14Iisus sanui sille mehele: «Olen-ik minä pandud tänna, miše olda teiden sudjan vai jagajan?» 15Sid՚ hän sanui heile kaikile: «Kackat, varaikat ažlakut, sikš ku mehen elo ei ripu hänen bohatusespäi.» 16I hän sanui heile ozoitezstarinan:

«Oli elokaz mez՚, kudamban pöudol kazvoi äi hüväd villäd. 17Hän meleti: ‘Midä tegižin? Kuna minä mülütaižin necen villän?’ 18Hän sanui: ‘Minä tegen muga: murendan aitad i tegen niiden sijale surembad. Sinna minä keradan kaiken villän i kaiken toižen-ki minun kodielon. 19Sid՚ sanun ičelein: Sinai om nügüd՚ kaiked! Kaiked hüväd om pandud varha äjikš vozikš. Lebaite nügüd՚, sö, jo i ihastu!’ 20No Jumal sanui hänele: ‘Voi sinä, meletoi! Necil öl sinun heng ottas. I kenele jäb se, min oled pannu varha?’

21Muga linneb kaikuččele, ken keradab bohatust ičeleze, no kenel ei ole bohatust Jumalanno.»

Algat holdugoi nimiččes azjas

(Matv. 6:25-34, 19-21)

22Iisus sanui ičeze openikoile: «Sen täht minä sanun teile: algat holdugoi ičetoi henges, siš midä söižit, algat holdugoi ičetoi hibjas, midä panda päle. 23Ved՚ heng om enamban mi söm՚ i hibj enamban mi sobad. 24Kackat kroikoihe: ned ei semekoi i ei rahngoi, ei ole niil aitoid, a Jumal sötab niid. No tö olet arvokahambad mi lindud! 25Ken teišpäi voib holil pidenzoitta ičeze elod vaiše ühteks käzivardeks? 26I ku tö et voigoi tehta mugošt pen՚t azjad, ka midä völ holitat toižid?

27Kackat änikoihe, kut ned kazvaba maspäi: ned ei rakoi i ei kezerkoi. Minä sanun teile: Solomon-kunigaz-ki kaikes ičeze hoštoteses ei olend sädatadud muga, kut kaikutte niišpäi. 28I ku Jumal ninga sobitab heinän, kudamb tämbei kazvab normel, a homen linneb tactud päčhe, ka sidä enamban hän sobitab teid, vähäuskojad!

29Algat eckoi, midä söižit i joižit. Algat olgoi holiš. 30Kaiken necen ecib-ki mirun rahvaz. Ved՚ teiden Tat tedab, miše sidä teile tarbiž. 31Eckat hänen valdkundad, siloi tö sat kaiken necen-ki.

32Algat varaikoi, hot՚ teid om vähä. Teiden Tat tahtoib antta teile valdkundan.

33Mögat, midä teil om, i antkat gollile. Sagat kukroižed, kudambad ei kulugoi, kerakat kal՚hut taivhaze, sigä se ei vähene. Sinna vargaz ei tule i kojeg ei sö. 34Kus oma teiden kal՚huded, sigä linneb teiden südäin-ki.»

Käskabunik, kudamb varastab ičeze ižandad

(Matv. 24:42-51)

35«Olgat kaiken vaumhed i palagaha teil lämoi lampoiš. 36Olgat mugoižed kut käskabunikad, kudambad varastaba ičeze ižandad sajaspäi: hö oma vaumhed sid՚-žo avaidamha uksen, konz hän tuleb i kolkotab. 37Ozavad oma ned käskabunikad, kudambid ižand löudab herkhil, konz pördase! Todeks sanun teile: hän vöstase, kucub heid stolan taga i iče zavodib adivoičetada heid. 38I ku tuliži hän toižen vai koumanden övarjoičendaigan i löudaiži heid herkhil, ka ozavad oma ned käskabunikad!

39Ved՚ tö el՚gendat, miše ku pertin ižand tedaiži, miččel ön aigal vargaz tuleb, ka hän oliži herkhil i ei andaiži varghale putta kodihe. 40Olgat tö-ki vaumhed, sikš ku Mehen Poig tuleb ani sen aigan, konz tö et meletagoi-ki.»

41Petr sanui: «Ižand, sanuid-ik sinä necen ozoitezstarinan vaiše meile, vai kaikile?» 42Ižand sanui vastha: «Ken om uskoline i melekaz pertinpidäi, kudambad ižand paneb holdumaha kaikiš käskabunikoiš i jagamaha heile leibäd märitud aigan? 43Ozav om se pertinpidäi, kudamb tegeb muga, i hänen ižand pörttes nägištab sen! 44Todeks sanun teile: hän paneb händast kaiken ičeze kodielon kacujaks.

45No ku pertinpidäi meletab: ‘Ižandad ei linne völ pit՚kha’ da zavodib löda käskabunikoid – mužikoid i akoid –, söda, joda i humaloita, 46ka sen päivän, kudambad nece pertinpidäi ei varasta, sen aigan, kudambad hän ei teda, tuleb ižand i löb händast surmhasai, i andab hänele mugoižen-žo sijan, kut uskmatomile-ki.

47Ku käskabunik tedab, midä hänen ižand tahtoib, no ei ole vaumiž i ei tege ižandan tahton mödhe, ka händast lujas löškatas. 48No ku käskabunik tedmata tegeb mugošt, min tagut lödas, ka händast löškatas vähemba. Kenele om äi anttud, silpäi äi küzutas-ki, i kenele om äi anttud ižandoitmaha, hänelpäi kovemba pakitas.»

Ei kožmuz, vaiše rid

(Matv. 10:34-36)

49«Lämoid minä olen tulnu tomha man päle – i lujas tahtoižin, miše se jo oliži süttunu! 50No minei pidab völ valatadas valatusel – i kut äi minä tirpan ahtištust, kuni kaik se tegese! 51Meletat-ik, miše olen tulnu tomha male kožmust? En – sanun teile – vaiše ridad! 52Neciš aigaspäi vižmehine kanz jagase: koume mest – kaht vaste, a kaks՚ – koumed vaste. 53Tat linneb poigad vaste, poig – tatad, mam – tütärt i tütär – mamad, anop՚ – milläd i mil՚l՚ anoped vaste.»

Aigan tundmuzznamad

(Matv. 16:2-3; 5:25-26)

54Iisus sanui rahvahale:

«Konz tö nägištat pil՚ven päivlaskmpolespäi, sid՚-žo sanut: ‘Vihmuškandeb,’ i muga linneb-ki. 55I konz puhub suvitullei, tö sanut: ‘Räkpäiv linneb’ i muga linneb-ki. 56Tö, koiverdelijad! Man i taivhan znamad tö mahtat lugeda, no kutak et mahtkoi tundištada necidä aigad?

57Mikš tö et mahtkoi iče pätta, mi om oikti? 58Konz astud sudha sinun ridanikanke, tege matkas kaik, miše kožudas hänenke. Muite hän tob sindai sudjannoks, a sudj andab varjoičijale, kudamb tacib sindai türmha! 59Usko minei: sigäpäi sinä ed lähte, edel ku ed maksa kaiken jäl՚gmäižehe grošahasai.»

Currently Selected:

Luka 12: UZ

Highlight

Copy