Iivanan jevanheli 5

Iisussa parentau ramman miehen

1Šen jälkeh oli jevreijen pruasniekka, ta Iisussa läksi Jerusalimih. 2Jerusalimissa Lammašportin läššä oli kylpypaikka, kumpaista jevrein kielellä šanotah Vifesdakši. Šen rannoilla oli viisi pačaškatošta, 3ta niissä makasi hyvin äijän voimattomie: šokeita, rampoja ta hulvautunehie. Ne kaikin vuotettih, jotta vesi alkais liikkuo. 4Niätšen Hospotin anheli toičči laškeutu kylpypaikkah ta pani vejen kuohumah. Še, ken enšimmäisenä aštu kuohuvah veteh, piäsi tervehekši, olipa häneššä mi tauti hyväh.

5Šielä oli mieš, kumpani jo kolmekymmentä kahekšan vuotta läsi. 6Iisussa näki hänet šielä venymäššä ta tiesi, jotta hiän jo pitälti on ollun voimattomana. Iisussa kyšy: «Tahotko piäššä tervehekši?» 7Läsijä vaštasi: «Hospoti, miula ei ole ketänä, ken veis miut veteh, konša še kuohahtau. Aina konša olen mänöššä, kennih toini kerkiey šolahtua veteh ennein milma.» 8Iisussa šano hänellä: «Nouše, ota makuušijaš ta aššu». 9Mieš šillä kertua tuli tervehekši, otti makuušijan ta rupesi aštumah.

Še päivä oli šuovatta. 10Šentäh jevreijen vanhimmat šanottih parennetulla: «Nyt on šuovatta eikä šiula ole valtua kantua makuušijua». 11Mieš vaštasi heilä: «Še, ken šai miut tervehekši, šano miula: ‘Ota makuušijaš ta aššu’». 12Šiitä jevreit kyšyttih: «Kenpä on še Mieš, kumpani käški šiun ottua makuušijan ta aštuo?» 13Parennettu ei tietän, ken Še oli, šentäh kun Iisussa oli jo katon rahvašjoukkoh. 14Jälešti Iisussa näki miehen jumalankojissa ta šano hänellä: «Šie olet nyt terveh. Elä enämpi luaji riähkyä, jotta šiula ei tulis vielä pahempua.» 15Mieš läksi šieltä ta šano jevreilöillä, jotta Iisussa hänet parenti.

16Šiitä jevreit alettih ajelomah Iisussua ta tahottih tappua Hänet, šentäh kun Hiän šuovattana ruato tämmöistä. 17Vain Iisussa šano heilä: «Miun Tuatto aina ruatau työtä, ta Mie niise ruan». 18Tämä vielä enämmän lisäsi jevreijen himuo tappua Iisussa. Hiän kun ei yksistäh rikkon šuovattakäškyö, vain vieläi šano Jumalua omakši Tuatokšeh ta näin šanuon pani Iččeh Jumalan vertahisekši.

Jumalan Pojalla annettu valta

19Iisussa šano jevreilöillä näin:

«Toven totta šanon teilä: ei Poika voi omin päin ruatua mitänä. Hiän ruatau vain šitä, mitä näköy Tuaton ruatavan. Mitä Tuatto ruatau, šitä Poikaki ruatau. 20Tuatto tykkyäy Poikua ta näyttäy Hänellä kaiken, mitä Iče ruatau. Hiän näyttäy Pojalla vieläi šuurempie ruatoja, šemmosie, kumpasie vielä kummekšutta. 21Niin kuin Tuatto noššattau kuollehet ta antau heilä elämän, niin Poikaki antau elämän kellä tahtou. 22Tuatto Iče ei suuti ketänä, vain Hiän on antan kaiken suutuvallan Pojalla, 23jotta kaikin kunnivoitettais Poikua niin kuin kunnivoitetah Tuattuo. Še, ken ei kunnivoita Poikua, ei kunnivoita ni Tuattuo, kumpani on Hänet työntän.

24Toven totta šanon teilä: ken kuulou Miun šanat ta uškou Miun Työntäjäh, šillä on ilmasenikuni elämä. Hiän ei jouvu suutittavakši, vain on jo šiirtyn kuolomašta elämäh. 25Toven totta šanon teilä: tulou aika – ta še on jo nyt – konša kuollehet kuullah Jumalan Pojan iäni. Ne, ket kuullah še, šuahah elyä. 26Niin kuin Tuatto on elämän antaja, šamoin Hiän luati Pojaštaki elämän antajan. 27Tuatto anto Pojalla vieläi vallan suutie, šentäh kun Hiän on Ihmisen Poika. 28Elkyä ihmetelkyä! Tulou aika, konša kaikki kalmoissa olijat kuullah Jumalan Pojan iäni 29ta nouššah kalmoistah. Ne, ket on ruattu hyvyä, nouššah ilmasenikuseh elämäh. Ne, ket on ruattu pahua, nouššah suutittavakši.»

Iisussan tovistajat

30Iisussa pakasi ielläh: «Omin päin Mie en voi ruatua mitänä. Mie suutin šen mukah, mitä kuulen Tuatoltani. Miun suutu on oikie, šentäh kun Mie en rua oman tahon mukah, vain Tuattoni tahon mukah, Hänen, kumpani työnsi Miut.

31Kun Mie Iče tovistaisin Ičeštäni, Miun tovissuššanat oltais tyhjät. 32No Miušta tovistauki toini – Iivana Kaštaja. Ta Mie tiijän, jotta mitä hiän Miušta šanou, on totta. 33Työ työnsijä omie miehie Iivanan luo, ta hiän šano Miušta toven. 34Mie en tarviče kenenkänä ihmisen tovissušta, vain pakajan näistä as's'oista šitä vaššen, jotta työ pelaštuisija. 35Iivana oli kuin lamppu, kumpani palau ta loistau, ka työ vain kotvasen olija ihaššukšissa hänen valošta.

36Miula on tovissuš, mi on Iivanan tovissušta šuurempi. Ruavot, kumpaset Tuatto anto Miula ruattavakši ta kumpasie Mie ruan, ne tovissetah, jotta Tuatto on Miut työntän. 37Iče Tuatto, Miun Työntäjä, niise on tovistan Miušta. A työ ijäššäh että ole kuullun Hänen iäntä ettäkä nähnyn Hänen näkyö. 38Tuaton šana ei pisy teissä, šentäh kun työ että ušo Šitä, kenet Hiän työnsi. 39Työ luvetta Pyhie Kirjutukšie, kun smietittä, jotta löyvättä niistä ilmasenikusen elämän, ka nehän juuri tovissetahki Miušta. 40A työ että taho tulla Miun luo, jotta šuaha elämä.

41Mie en tarviče ihmisien kiitošta. 42Mie tiijän tiät: työ että tykkyä Jumalua. 43Mie tulin Tuattoni nimeššä, ettäkä työ ota Milma vaštah. No kun ken toini tullou omašša nimeššä, hänet työ otatta vaštah. 44Mitein työ voisija uškuo, kun otatta kiitošta toini toiselta. Työ että tavottele šitä kiitošta, mi tulou yheltä ta ainuolta Jumalalta.

45Elkyä smiettikkyä, jotta Mie teitä Tuattoni ieššä viäritän. Tiän viärittäjä on Moissei, kumpaseh työ piettä toivuo. 46Kun työ uškosija Moisseita, niin Milma niise uškosija, šentäh kun juuri Miušta hiän on kirjuttan. 47Vain kun työ että ušo hänen kirjutukših, miteinpä työ voisija uškuo Miun pakinoih!»

Currently Selected:

Iivanan jevanheli 5: KAR11

Highlight

Copy