Apostoloin ruavot 23

1Puavil kačahtih N՚evvokundah da sanoi: «Vellet! Kogo elaijan, täh päiväh suate minä elin oigieh Jumalan ies, en luadinuh viärytty omua hengie vastah.» 2Sit ylimäine pappi Ananii käski Puavilan rinnal seizojile iškie händy huulii vaste. 3Puavil sanoi hänele: «Sinuu vie išköy Jumal, sinä vallattu seiny! Sinä istut sil sijal, gu suudie minuu zakonua myö, a menet vastah zakonua, ku käsket lyvvä minuu.» 4Rinnal seizojat sanottih: «Kiruotgo sinä Jumalan ylimästy pappii?» 5Puavil vastai: «En tiedänyh, vellet, häi on ylimäine pappi. Onhäi kirjutettu: ‘Älä pagize pahua sinun rahvahan piämieheh näh.’»

6Ku Puavil tiezi, yhtet N՚evvokunnas oldih saddukeit, toizet fariseit, häi kirgai heijän keskes: «Vellet, minä olen farisei, i fariseit oldih minun tuatatgi. Minä olen suudittavannu sendäh, gu nad՚eičemmos, kuolluot nostah.» 7Vai häi ehtii sanuo tämän, ku fariseiloin da saddukeiloin keskes sytyi riidu, i kai joukko jagavui kahtekse. 8(Saddukeithäi sanotah, ei ole kuollieloisnouzendua, ei anheliloi, eigo rungattomii hengii, a fariseit uskotah täh kaikkeh.) 9Häly vai suureni, i fariseiloin joukospäi erähät zakonanopastajat nostih da ruvettih kovah kiistämäh: «Myö emmo näi täs miehes nimidä pahua. A ku hänele liennou sanelluh hengi libo anheli?» 10Gu riidu ainos vai suureni, piällikkö pöllästyi, smietii Puavilua revitelläh palazikse. Häi käski saldatoile mennä da temmata Puavilua N՚evvokunnan käzis da vediä händy kazarmah.

11Yöl Ižändy seizoi Puavilan ies da sanoi: «Pyzy lujannu! Muga kui sinä sanelit minuh näh Jerusalimas, sinul pidäy sanella Riimasgi.»

Jevreit peitoči paistah tappua Puavilua

12Huondeksel jevreit peitoči kerävyttih da annettih sana olla syömätä dai juomata, kuni ei tapeta Puavilua. 13Miehii, kudamat annettih tämä sana, oli enämbi n՚elliäkymmendy. 14Hyö mendih ylimäzien pappiloin da rahvahan vahnimien luo da sanottih: «Myö annoimmo lujan sanan, emmo ota nimidä suuh, kuni emmo tappane Puavilua. 15Sanokkua nygöi työ N՚evvokunnan nimes piälliköle, ku häi työndäs Puavilua teijän luo, buitegu tahtotto parembi tiijustella hänen dielon. Myö olemmo valmehet tappamah händy, enne ku häi piäzöy tänne.»

16No Puavilan sizären poigu tiijusti tämän. Häi meni kazarmah, piäzi Puavilan luo da saneli hänele kai. 17Puavil kučui yhten suanpiällikkölöis da sanoi hänele: «Vie tädä nuordu miesty piällikön luo. Hänel on sanottavua piälliköle.» 18Suanpiällikkö otti nuoren miehen, meni piällikön luo da sanoi: «Kiiniotettu Puavil kučui minun da käski vediä tämän nuoren miehen sinun luo. Hänel on sanottavua sinule.» 19Piällikkö otti nuoren miehen käis, vedi bokkah da kyzyi: «Midäbo tahtot sanuo minule?» 20Nuori mies vastai: «Jevreit paistih kyzyö sinul, ku sinä tuozit Puavilan huomei N՚evvokunnan edeh, buitegu se tahtos parembi tiijustua hänen dielon. 21Sinä älä luadei sih, ku enämbi n՚elliäkymmendy jevreidy vuotetah händy peittokohtas. Hyö annettih luja sana eigo syvvä, eigo juvva, kuni ei tapeta Puavilua. Hyö ollah jo valmehet, vai vuotetah sinun sanua.» 22Piällikkö sanoi nuorele miehele: «Älä nikelle sano, gu avait tämän minule.» Sit häi työndi nuoren miehen iäres.

Puavilua siirtäh Kesarieh

23Piällikkö kučui kaksi suanpiällikkyö da sanoi: «Varustakkua kaksisadua jalgumiesty da vie seiččiekymmen miesty raččahis da kaksisadua keijäsmiesty, gu hyö oldas valmehet yön kolmandel čuasul lähtemäh Kesarieh. 24Varustakkua hevot Puavilale da viegiä händy hevol selläs tervehenny muaherran Feliksan luo.»

25Muaherrale piällikkö kirjutti nengozen kirjazen: 26«Klavdii Lisii työndäy tervehytty korgiele muaherrale Feliksale. 27Tädä miesty jevreit otettih kiini da vähäs ei tapettu händy. A minä saldatoinke tulin sih da piästin händy, ku sain tiediä, häi on Riiman ristikanzu. 28I ku tahtoin tiijustua, mis viäritetäh händy jevreit, vein händy heijän N՚evvokunnan edeh. 29Sie minä näin: händy viäritetäh kyzymyksis, kudamat koskietah heijän Zakonua, a ei viäritetty nimis moizes, mis vois suudie surmah libo tyrmäh. 30Sit minule tuodih viesti: tädä miesty tahtotah peitoči tappua, sikse kerras työnnän händy sinun luo. Käskin i niilöile, ket händy viäritetäh, sanuo sinun ies, midä heil on sanottavua händy vastah.»

31Saldatat luajittih, kui oli käskietty, otettih Puavilua da viedih händy yön aigua Antipatridah. 32Tossupiänny račasmiehet lähtiettih vedämäh händy ielleh, a toizet tuldih järilleh kazarmah. 33Kesarieh tulduu račasmiehet annettih kirjaine muaherrale, dai Puavilua tuodih hänen edeh. 34Muaherru lugi kirjazen da kyzyi, kudamas muakunnaspäi Puavil on. Ku häi tiijusti, Puavil on Kilikiespäi, 35häi sanoi: «Kyzelen sinuu sit, konzu tullah sinun viärittäjät.» Häi käski vardoija Puavilua Irodan dvorčas.

Currently Selected:

Apostoloin ruavot 23: LIVVI

Highlight

Copy