Manassen rukous 1
1
1Herra, Kaikkivaltias,
meidän isiemme Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin
ja heidän vanhurskaiden jälkeläistensä Jumala!
2 #
1. Moos. 1:1, 2:1 Sinä olet luonut taivaan ja maan,
niiden kaiken kauneuden ja järjestyksen.
3Sinä kahlitsit meren sanallasi,
sinä suljit syvyyden ja sinetöit sen
pelottavalla, kunnioitettavalla sanallasi.
4Sinun mahtisi edessä
jokainen vapisee ja säikkyy, 5sillä sinun voimaasi ja kirkkauttasi
ei voi kukaan vastustaa.
Vihaasi, jolla uhkaat syntisiä,
ei kukaan kestä.
6Mutta mittaamaton, käsittämättömän suuri
on myös armo, jonka olet luvannut.
7Sinä olet Herra, sinä olet Korkein,
lempeä, pitkämielinen ja täynnä armoa.
Sinä voit muuttaa mielesi,
peruuttaa määräämäsi rangaistuksen.
[Herra, sinä olet hyvä ja lempeä.
Niille, jotka tekevät syntiä sinua vastaan,
olet luvannut, että he voivat kääntyä
ja saada sinulta anteeksiannon.
Suuri on armosi. Sinä olet päättänyt,
että syntinen voi kääntyä ja pelastua.]#7 Vrt. Joel 2:13, Joona 3:10, 4:2. Sulkeissa olevaa jaksoa ei esiinny kaikissa käsikirjoituksissa.
8 #
Mark. 2:17+ Herra, vanhurskaiden Jumala!
Et sinä vanhurskailta vaatinut kääntymystä –
eiväthän Abraham, Iisak ja Jaakob tehneet syntiä sinua vastaan.
Minulle, syntiselle, sinä annoit mahdollisuuden kääntyä,
9sillä syntejä, joihin olen syyllistynyt,
on enemmän kuin meressä hiekanjyviä.
Herra, usein olen rikkonut, hyvin usein,
niin paljon olen tehnyt vääriä tekoja,
etten ole arvollinen nostamaan silmiäni
ja katsomaan taivaan korkeuteen.
10 #
2. Kun. 21; 2. Aik. 33 Raskaat rautakahleet painavat minut kumaraan,
syntieni tähden virun hylättynä
enkä saa lievitystä,
koska sytytin sinun vihasi.
Tein sitä, mikä on väärää sinun silmissäsi:
pystytin vieraiden jumalien kuvia
ja annoin niille iljetyksille yhä enemmän sijaa.
11Nyt painun sydämessäni polvilleni
ja rukoilen, että osoitat laupeutesi.
12 #
Ps. 51:5
Olen tehnyt syntiä, Herra, olen tehnyt syntiä
ja tiedän rikkoneeni lain.
13 #
Ps. 77:8–10+; Jer. 3:5,12 Minä rukoilen sinua, minä pyydän:
anna anteeksi, Herra, anna anteeksi!
Älä anna minun tuhoutua rikkomuksiini,
älä iäti vihaa, älä pidä muistissa pahuuttani
äläkä tuomitse minua maan syvyyksiin –
sinä, Herra, olet katuvien Jumala!
14Osoitat hyvyytesi siinä mitä minulle teet:
suuressa armossasi pelastat minut,
vaikka en sitä ansaitse.
15Niin kauan kuin elän, kiitän sinua.
Sinun ylistystäsi laulavat kaikki taivaan joukot,
sinun on kunnia ikuisesti. Aamen
Currently Selected:
Manassen rukous 1: FB92
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007