Kolmas Mooseksen kirja 27

Pyhien lahjojen lunastaminen

1Herra sanoi Moosekselle:

2»Sano israelilaisille: Jos joku on juhlallisesti luvannut Herran omaksi jonkin erityisen lahjan, hän voi kuitenkin lunastaa lahjansa takaisin. Ihmisen sijasta hänen tulee silloin antaa Herralle seuraavat lunastussummat: 3miehestä, joka on iältään kahdenkymmenen ja kuudenkymmenen välillä, viisikymmentä hopeasekeliä pyhäkkösekeleinä laskettuna 4ja naisesta vastaavasti kolmekymmentä sekeliä. 5Viisivuotiaasta kaksikymmenvuotiaaseen maksettakoon miespuolisesta kaksikymmentä sekeliä ja naispuolisesta vastaavasti kymmenen sekeliä. 6Yhden kuukauden ikäisestä viisivuotiaaseen maksettakoon miespuolisesta viisi ja naispuolisesta kolme sekeliä hopeaa. 7Kuusikymmenvuotiaasta tai sitä vanhemmasta miespuolisesta maksettakoon viisitoista ja naispuolisesta kymmenen sekeliä. 8Jos lupauksen tekijä ei pysty maksamaan täyttä lunastussummaa, hän vieköön lahjoitettavaksi luvatun ihmisen papin luo, jonka tulee määrätä lunastushinta sen mukaan, paljonko lupauksen tekijällä on varaa maksaa.

9»Jos lupaus koskee uhriksi kelpaavaa eläintä, eläin pysyy Herralle pyhitettynä. 10Lupauksen tekijä ei saa vaihtaa eläintä, ei tuoda huonoa hyvän tilalle eikä hyvää huonon tilalle. Jos kuitenkin joku vaihtaa eläimen toiseen, molemmat eläimet jäävät Herralle. 11Jos taas Herralle on luvattu eläin, joka ei kelpaa uhriksi, lupauksen tekijän on vietävä eläin papin luo. 12Pappi arvioi, miten hyvä tai huono eläin on, ja hänen määräämänsä lunastussumma on lopullinen. 13Jos omistaja tahtoo lunastaa eläimensä takaisin, hänen tulee lisätä papin määräämään hintaan viidesosa.

14»Jos joku on pyhittänyt talonsa Herran omaksi, papin tulee arvioida, miten hyvä tai huono se on, ja hänen määräämänsä hinta on lopullinen. 15Jos se, joka on pyhittänyt talonsa Herralle, tahtoo lunastaa sen takaisin, hänen tulee lisätä papin määräämään hintaan viidesosa, ja niin talo on taas hänen omansa.

16»Jos joku on pyhittänyt Herralle perintömaataan, lunastussumma määräytyy sen mukaan, paljonko peltoon kuluu kylvösiementä. Maa, johon kylvetään yksi homer-mitta ohraa, vastaa viittäkymmentä hopeasekeliä. 17Jos pelto pyhitetään riemuvuodesta lähtien, siitä on maksettava tämä lunastussumma kokonaisuudessaan, 18mutta jos se pyhitetään riemuvuosien välillä, papin on annettava hyvitystä pienentämällä lunastussummaa sen mukaan, montako vuotta edellisestä riemuvuodesta on kulunut. 19Jos se, joka on pyhittänyt peltonsa Herralle, tahtoo lunastaa sen takaisin, hänen tulee lisätä papin määräämään hintaan viidesosa, ja niin pelto palautuu hänelle. 20Mutta jos hän myy Herralle pyhittämänsä pellon lunastamatta sitä ensin itselleen, peltoa ei enää kukaan voi lunastaa takaisin. 21Kun pelto riemuvuotena vapautuu, se jää Herralle pyhitetyksi samalla tavoin kuin Herralle tuomittu pelto. Siitä tulee pappien pysyvää omaisuutta.

22»Jos joku pyhittää ostamansa pellon, joka ei ole hänen perintömaataan, 23papin tulee määrätä lunastusmaksu sen mukaan, montako vuotta on jäljellä seuraavaan riemuvuoteen. Ostajan on samana päivänä maksettava tämä summa Herralle pyhitettynä lahjana. 24#3. Moos. 25:10Riemuvuotena pelto palautuu sille, jolta se on ostettu ja jonka perintömaata se on. 25Kaikki lunastussummat tulee laskea pyhäkkösekelin painon mukaan, jolloin yksi sekeli on kaksikymmentä geraa.

26 # 2. Moos. 13:2+ »Karjaan syntynyttä esikoista ei kukaan saa pyhittää Herralle, koska se esikoisena jo on Herran oma. Olipa esikoinen nauta, lammas tai vuohi, se kuuluu Herralle. 27Jos esikoinen on uhriksi kelpaamaton eläin, antajan on lunastettava se takaisin maksamalla papin määräämä hinta viidesosalla lisättynä. Jos eläintä ei lunasteta, se myydään papin aluksi määräämästä hinnasta.

28 # Joos. 6:18,19 »Mitään Herralle tuomittua, ihmistä, eläintä tai perintömaata, ei saa myydä eikä lunastaa takaisin. Kaikki Herralle tuomittu on erityisen pyhää; se kuuluu yksin hänelle. 29#1. Sam. 15:32,33Herralle tuomittua ihmistä ei voi lunastaa vapaaksi, vaan hänet on surmattava.

30 # 5. Moos. 14:22 »Kymmenesosa kaikesta maan tuotosta, sekä pellon sadosta että puiden hedelmistä, on Herran. Se on Herralle kuuluva pyhä lahja. 31Jos kuitenkin joku tahtoo ostaa takaisin osan kymmenyksistään, hänen tulee maksaa lunastushinta viidesosalla lisättynä. 32Myös nautakarjasta, lampaista ja vuohista on annettava kymmenykset pyhänä lahjana Herralle. Joka kymmenes eläin, joka kulkee karjaansa laskevan omistajan sauvan alitse, kuuluu Herralle. 33Omistajan ei pidä erotella hyviä ja huonoja eläimiä eikä vaihtaa eläimiä toisiin. Jos hän kuitenkin vaihtaa valituksi tulleen eläimen, molemmat eläimet kuuluvat Herralle eikä niitä voi lunastaa takaisin.»

34Nämä ovat säädökset, jotka Herra Siinainvuorella antoi Moosekselle israelilaisten noudatettaviksi.

Currently Selected:

Kolmas Mooseksen kirja 27: FB92

Highlight

Copy