Jobin kirja 9
9
Jobin kolmas puhe
Emme voi käydä oikeutta Jumalaa vastaan
1Nyt Job sanoi:
2 #
Job 4:17, 8:3 – Totta kai minä tuon tiedän!
Ei ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan.
3 #
Room. 3:4
Se, joka ryhtyisi käymään hänen kanssaan oikeutta,
ei pystyisi vastaamaan hänen kysymyksiinsä,
ei yhteen tuhannesta.
4Hänen on viisaus, hänen on voima ja mahti.
Kuka voisi uhmata häntä joutumatta tuhoon?
5Hän siirtää vuoria kuin huomaamatta,
hän kääntää ne nurin, kun hän vihastuu.
6Hän koskettaa maata, ja se järähtää paikoiltaan,
sen peruspylväät horjuvat.
7Hän käskee, ja aurinko pimenee.
Hän sulkee sinetillään tähtien valon.
8 #
Job 26:7; Ps. 104:2 Yksin on hän levittänyt yllemme taivaan,
hän kulkee meren hyökyjen yli.
9 #
Job 38:31,32; Aam. 5:8 Leijonan tähdistön hän on tehnyt,
Orionin ja Seulaset
ja eteläisten tähtien tarhat.
10 #
Job 5:9
Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia,
ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa.
11 #
2. Moos. 33:19; 1. Kun. 19:11–13 Hän kulkee läheltä, enkä minä häntä näe,
hän kiitää ohitseni, enkä minä häntä huomaa.
12Kun hän tempaa käsiinsä jotakin,
kuka voi sen estää?
Kuka sanoisi hänelle: »Miksi sinä noin teet?»
13 #
Job 26:12; Ps. 87:4, 89:11; Jes. 51:9 Mikään voima ei käännä pois Jumalan vihaa,
hänen alleen lyyhistyvät Rahabin#9:13 Rahab on alkumeren hirviö. joukot.
Kuka voisi vastata Jumalalle?
14Kuinka minä voisin käydä kiistaan Jumalan kanssa,
kuinka voisin löytää sanat häntä vastaan?
15Vaikka olisin kuinka oikeassa,
en pystyisi hänelle vastaamaan.
Voin vain rukoilla armoa
häneltä, joka minut tuomitsee.
16Vaikka hän ottaisi vastaan minun haasteeni,
en usko, että hän suostuisi minua kuulemaan –
17hän, joka myrskyllään iskee minut maahan
ja aina vain lisää minun haavojeni määrää
ilman mitään syytä.
18Edes hengenvedon ajaksi hän ei anna minulle rauhaa,
ei, hän lisäämistään lisää kärsimystäni.
19Jos turvaudun voimaan – hänen on voima.
Jos vaadin oikeutta, hän kysyy: »Kuka minut haastaa?»
20 #
Job 15:6
Vaikka minä olen oikeassa,
oma suuni joutuu tuomitsemaan minut.
Vaikka olen syytön,
hän tuomitsee minut väärintekijäksi.
21Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni!
Minä inhoan sitä.
22 #
Ps. 73:3; Saarn. 2:15, 9:2 Yhdentekevää! Siksi minä sanon:
»Yhtä lailla hän tekee sinusta lopun,
olitpa syytön tai syyllinen.»
23Kun tuhon ruoska iskee ihmisiin,
hän ei välitä viattomien kärsimyksistä.
24Kun maa on annettu kelvottomien käsiin,
hän peittää tuomarien silmät.
Ellei se ole hän – kuka sitten?
Elämä liukuu pois
25 #
Ps. 90:9,10 Minun päiväni rientävät nopeammin kuin juoksija,
ne häipyvät luotani, onnea ne eivät saaneet nähdä,
26 #
Jes. 18:2 | Hab. 1:8 kuin kaislaveneet ne liukuvat toinen toisensa perään pois,
ne kiitävät kuin saaliin kimppuun syöksyvä kotka.
27Jos sanon itselleni: »Nyt minä unohdan murheet,
otan iloisen ilmeen, nauran»,
28niin kohta iskee minuun uusi kauhu,
sillä minä tiedän, että sinä et minua syyttömäksi julista.
29Kun minut joka tapauksessa tuomitaan syylliseksi,
miksi harata vastaan?
30 #
Jer. 2:22
Vaikka minä kylpisin lumessa
ja pesisin käteni lipeällä,
31kuitenkin sinä ryvettäisit minut likakuopassa,
niin että minua inhoaisivat omat vaatteenikin.
32 #
Saarn. 6:10
Hän ei ole ihminen, niin kuin minä olen.
En minä voi käydä hänen kanssaan oikeutta,
en puolustautua häntä vastaan.
33Ei kukaan voi olla tuomarina meidän välillämme,
asettaa kättään meidän molempien päälle.
34 #
Job 13:21
Voi, jospa Jumala kääntäisi ruoskansa minusta pois,
ettei minun enää tarvitsisi säikkyä häntä!
35Silloin voisin puhua hänelle suoraan, pelkäämättä!
Nyt en voi. Olen itseni kanssa yksin.
Currently Selected:
Jobin kirja 9: FB92
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007
