Tuomarien kirja 11
11
1 #
Hepr. 11:32
Gileadilainen Jefta oli urhea soturi. Hän oli erään porton ja Gilead-nimisen miehen poika. 2Gileadilla oli poikia myös vaimonsa kanssa. Aikuisiksi tultuaan pojat ajoivat Jeftan pois ja sanoivat hänelle: »Sinulle ei kuulu perintöosaa isämme omaisuudesta, sillä sinä olet vieraan naisen poika.» 3Jefta pakeni veljiään Tobin maahan ja asettui sinne asumaan. Siellä hänen ympärilleen kokoontui joutilaita miehiä, jotka seurasivat häntä hänen retkillään.
4 #
Tuom. 10:7
Jonkin ajan kuluttua ammonilaiset aloittivat sodan israelilaisia vastaan. 5Heidän hyökättyään israelilaisten kimppuun gileadilaisten vanhimmat lähtivät noutamaan Jeftaa Tobin maasta. 6He sanoivat Jeftalle: »Tule päälliköksemme, että voimme käydä sotaa ammonilaisia vastaan.» 7Mutta Jefta vastasi: »Tehän halveksitte minua ja olette karkottaneet minut isäni kodista. Miksi te tulette minun luokseni nyt, kun olette pulassa?» 8#Tuom. 10:18Vanhimmat sanoivat hänelle: »Me käännymme puoleesi, että lähtisit meidän mukaamme taistelemaan ammonilaisia vastaan. Me tahdomme sinut kaikkien gileadilaisten johtajaksi.» 9Jefta sanoi gileadilaisten vanhimmille: »Te siis viette minut takaisin kotiin sotimaan ammonilaisia vastaan? Teettekö minusta johtajanne, jos Herra antaa minun voittaa heidät?» 10He vastasivat: »Sen lupaamme. Olkoon Herra todistajanamme!» 11Niin Jefta lähti heidän mukaansa. Kansa nimitti hänet johtajakseen ja päällikökseen, ja Jefta toisti sopimuksen sanat Herran edessä Mispassa.
Neuvottelut ammonilaisten kanssa
12Jefta lähetti sananviejiä kysymään ammonilaisten kuninkaalta: »Mitä me olemme tehneet, kun tunkeudut maahamme?» 13#4. Moos. 21:24Ammonilaisten kuningas vastasi Jeftan miehille: »Käyn sotaa siksi, että tullessaan Egyptistä Israel valloitti minun maani Arnonista Jabbokiin ja Jordaniin saakka. Luovuta nyt suosiolla nuo alueet minulle takaisin.»
14Jefta lähetti uudelleen sananviejiä ammonilaisten kuninkaan luo 15#5. Moos. 2:9,19,37sanomaan hänelle:
»Näin sanoo Jefta:
»Israel ei ole valloittanut moabilaisten eikä ammonilaisten maata. 16Tullessaan Egyptistä israelilaiset kulkivat autiomaan kautta Kaislamerelle ja sieltä Kadesiin. 17#4. Moos. 20:21He lähettivät Edomin kuninkaan luo sananviejiä pyytämään lupaa kulkea hänen maansa kautta, mutta Edomin kuningas ei suostunut pyyntöön. Myös Moabin kuninkaalle he lähettivät saman viestin, mutta hänkään ei suostunut, ja niin israelilaisten oli jäätävä Kadesiin. 18#4. Moos. 21:13Sitten he kulkivat autiomaan kautta, kiersivät Edomin ja Moabin ja tulivat Moabin itärajalle. He leiriytyivät Arnonin toiselle puolen, mutta eivät menneet tämän rajajoen yli Moabin alueelle.
19»Israelilaiset lähettivät nyt sananviejiä amorilaisten kuninkaan Sihonin luo, joka hallitsi Hesbonissa. He sanoivat hänelle: ’Tahtoisimme vain kulkea alueesi halki omaan maahamme.’ 20Mutta Sihon ei luottanut kylliksi israelilaisiin päästääkseen heidät kulkemaan alueensa läpi. Hän kokosi kaikki joukkonsa, leiriytyi Jahasiin ja ryhtyi taistelemaan Israelia vastaan. 21Herra, Israelin Jumala, antoi Sihonin ja hänen joukkonsa israelilaisten käsiin, ja Israel kukisti amorilaiset. Sitten Israel valloitti koko maan siellä asuvilta amorilaisilta. 22#4. Moos. 21:24–26; 5. Moos. 2:36Israelilaiset ottivat haltuunsa amorilaisten koko alueen Arnonista Jabbokiin ja itäisestä autiomaasta Jordaniin asti.
23»Kun siis Herra, Israelin Jumala, on nyt hävittänyt oman kansansa tieltä amorilaiset, mikä sinä olet ottamaan omaksesi israelilaisten maan? 24#1. Kun. 11:7; 2. Kun. 23:13Pidäthän sinäkin itselläsi kaiken sen maan, jonka jumalasi Kemos antaa haltuusi. Aivan samoin mekin otamme haltuumme sen alueen, jonka asukkaat Herra, meidän Jumalamme, hävittää meidän tieltämme. 25#4. Moos. 22:6Luuletko olevasi parempi kuin Moabin kuningas Balak, Sipporin poika? Haastoiko hän koskaan riitaa Israelin kanssa? Ryhtyikö hän sotimaan Israelia vastaan? 26Israelilaiset ovat asuneet Hesbonissa ja Aroerissa sekä niiden ympäristökylissä ja Arnonin jokivarren kaupungeissa jo kolmesataa vuotta. Mikset ole ennen ottanut niitä haltuusi? 27Me emme ole rikkoneet teitä vastaan, mutta te teette meille pahaa ryhtyessänne sotaan meitä vastaan. Ratkaiskoon Herra nyt israelilaisten ja ammonilaisten välisen riidan!»
28Mutta ammonilaisten kuningas ei piitannut viestistä, jonka Jeftan sananviejät hänelle esittivät.
Jeftan lupaus ja ammonilaisten kukistuminen
29 #
Tuom. 3:10, 6:34 Silloin Jeftaan tuli Herran henki. Jefta kulki Gileadin ja Manassen alueiden kautta ja palasi Gileadin Mispaan. Sieltä hän lähti sotaretkelle ammonilaisia vastaan. 30Jefta antoi Herralle tämän lupauksen: »Jos sallit minun voittaa ammonilaiset, 31minä lupaan sinulle uhriksi sen, joka ensimmäisenä tulee taloni portista minua vastaan, kun palaan voittajana kotiin. Sen minä uhraan sinulle polttouhrina.»
32Sitten Jefta lähti taisteluun ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi heidät hänen käsiinsä. 33Hän löi ammonilaiset Aroerissa perin pohjin ja ajoi heitä takaa Minnitin seuduille ja Abel-Keramimiin saakka valloittaen kaksikymmentä kaupunkia. Näin ammonilaiset jäivät tappiolle taistelussaan israelilaisia vastaan.
34 #
2. Moos. 15:20; 1. Sam. 18:6 Mutta kun Jefta palasi kotiinsa Mispaan, häntä vastaan tuli rumpua lyöden ja tanssien hänen oma tyttärensä, hänen ainoa lapsensa. Jeftalla ei ollut poikaa eikä toista tytärtä. 35#1. Moos. 37:29+ | 4. Moos. 30:3; 5. Moos. 23:22Nähdessään tyttärensä Jefta repäisi vaatteensa ja sanoi: »Voi, oma tyttäreni, mikä hirveä onnettomuus! Miksi juuri sinun piti tulla ensimmäisenä minua vastaan! Minä annoin Herralle lupauksen enkä voi sitä peruuttaa.» 36Silloin tytär sanoi hänelle: »Isä, sinä olet antanut Herralle lupauksen. Tee siis minulle lupauksesi mukaisesti, kun Herra nyt on antanut sinun kostaa vihollisillesi ammonilaisille.» 37Hän jatkoi: »Yhtä asiaa haluaisin sinulta kuitenkin pyytää: suo minulle vielä kaksi kuukautta aikaa. Haluaisin mennä ystävättärieni kanssa vuorille suremaan sitä, että minun on kuoltava näin nuorena.» 38Jefta sanoi hänelle: »Mene vain, tyttäreni.»
Jefta antoi tyttärensä lähteä kahdeksi kuukaudeksi. Tytär meni ystävättäriensä kanssa vuorille suremaan sitä, että hänen oli kuoltava naimattomana ja lapsettomana. 39Kahden kuukauden kuluttua hän palasi isänsä luo. Jefta täytti Herralle antamansa lupauksen, ja hänen tyttärensä kuoli koskemattomana neitsyenä. Israelissa tuli tavaksi, 40että nuoret tytöt menivät vuosittain neljäksi päiväksi ylistämään lauluillaan gileadilaisen Jeftan tyttären muistoa.
Currently Selected:
Tuomarien kirja 11: FB92
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007
