Sananlaskut 26:4-27

Älä vastaa tyhmälle hänen typeryytensä mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin. Vastaa tyhmälle hänen typeryytensä mukaan, ettei hän pitäisi itseään viisaana. Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa kärsiä se, joka lähettää sanan tyhmän mukana. Velttoina riippuvat halvaantuneen sääret, samoin sananlasku tyhmien suussa. Kunnian osoittaminen tyhmälle on kuin sitoisi kiven linkoon kiinni. Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmien suussa. Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka palkkaa tyhmän tai pestaa ohikulkijoita. Kuin koira, joka palaa oksennukselleen, on tyhmä, joka toistaa typeryyksiään. Näet miehen, viisaan omissa silmissään – enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä. Laiska sanoo: ”Tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla.” Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellaan. Laiska pistää kätensä kulhoon mutta ei jaksa viedä sitä suuhun saakka. Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat älykkäästi. Kulkukoiraa korvista tarttuu se, joka kiihtyy toisten riidasta. Kuin mieletön, joka ampuu tulisia nuolia ja kylvää kuolemaa, on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: ”Leikillänihän minä sen tein.” Puiden loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa laantuu riita. Hiilistä hehku, puista tuli, toraisa mies riidan lietsoo. Panettelijan puheet ovat kuin herkkupaloja, ne painuvat syvälle sisimpään. Kuin saviastia ja hopeasilaus sen pinnassa ovat ystävyyttä hehkuvat huulet ja paha sydän. Vihamies tekeytyy huulillaan ystäväksi mutta hautoo petosta sisimmässään. Vaikka hän muuttaisi äänensä suloiseksi, älä usko häntä, sillä seitsemän iljettävyyttä on hänellä sydämessään. Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu. Joka kuopan kaivaa, se itse siihen suistuu; joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin pyörähtää.