Mark 14
14
IISUSAN SURM I ELÄBZUMINE 14-16
Iisusad tahtoidas surmita
(Matv. 26:1-5; Luk. 22:1-2; Joan. 11:45-53)
1Kaks՚ päiväd jäi Äipäivhäsai i Reskan leibän praznikahasai. Ülembaižed papid i käskištonopendajad meletiba, kut manitusel voiži tabata Iisusad i surmita händast. 2«Vaiše ei oliži praznikan aigan», hö sanuiba, «miše ei oliži kidajokselust rahvahan keskes.»
Iisus voideltas Vifanias
(Matv. 26:6-13; Joan. 12:1-8)
3Vifanias eli Simon, kudamb edel läžui prokazas. Konz Iisus oli hänen pertiš sömäs, sinna tuli naine. Hän toi alebastrahižen astijan, kus oli lujas kallišt puhtast nardanvoid. Hän murenzi astijan i viškaiži voin Iisusan pähä. 4Erased otiba pahaks necen i pagižiba kesknezoi: «Min täht mugoine voin rajaduz! 5Sen voinuiži möda enambal mi koumelsadal dinarijal i antta rahad gollile.» Hö kovas lajiba akad. 6No Iisus sanui: «Jätkat händast. Mikš tö vet händast pahaze mel՚he? Hän tegi minei hüvän azjan. 7Gol՚l՚ad oma teidenke kaiken aigan, i tö voit tehta heile hüväd, konz tahtoit, no mindai teidenke ei ole kaiken. 8Hän tegi, midä voi. Hän edelpäi voidi minun hibjan mahapanendan täht. 9Todeks sanun teile: kaikjal mirus, hot՚ vaiše kus saneleškatas hüvän vestin, johtutaškatas mugažo nece naine i pagižeškatas siš, midä hän tegi.»
Juda möb Iisusan
(Matv. 26:14-16; Luk. 22:3-6)
10Juda Iskariot, üks՚ kahtestoštkümnes openikaspäi, mäni ülembaižiden papidennoks, miše möda Iisusan heile. 11Konz hö kulištiba necen, ka ihastuiba i toivotiba antta hänele rahad. Juda eci nügüd՚ mugošt aigad, konz voiži antta Iisusan heiden käzihe.
Äipäivsömine
(Matv. 26:17-25; Luk. 22:7-14, 21-23; Joan. 13:21-30)
12Reskan leibän praznikan ezmäižel päiväl, konz oli vero rikta äipäivlambaz, openikad küzuiba Iisusal: «Kus tahtoid söda äipäivsömišt? Mö lähtem i tegem sidä.» 13Iisus oigenzi kaht ičeze openikad i sanui: «Mängat lidnaha. Teile vastha tuleb mužik, kudamb kandab vezin՚okačun. Mängat hänen taga, 14i kuna hän tuleb, sigä sanugat pertin ižandale muga: ‘Opendai küzui: Kus om pertinpol՚, kudambas minä voin söda äipäivsömižen ičein openikoidenke?’ 15Ižand ozutab teile ülembaižel žirul suren pertinpolen, kus kaik om laditud i vaumiž. Tehkat sigä meile sömine.» 16Openikad läksiba matkha i tuliba lidnaha. Kaik oli muga, kut Iisus oli heile sanunu, i hö vaumištiba äipäivsömižen.
17Konz tuli eht, Iisus tuli sinna kahtentoštkümnen openikanke. 18Konz hö oliba stolan taga i söiba, Iisus sanui: «Todeks sanun teile: üks՚ teišpäi – mez՚, kudamb söb minunke – möb mindai.» 19Openikad tuliba pahaze mel՚he i zavodiba sanuda toine toižen jäl՚ghe: «Jose voižin olda minä?» I toine: «Jose voižin olda minä?» 20Iisus sanui heile: «Üks՚ teišpäi kahtestoštkümnespäi, mez՚, kudamb painab leibän neche-žo astijaha, kuna minä-ki. 21Mehen Poig lähteb tägäpäi ani muga, kut oli sanutud hänen polhe Pühiš Kirjutusiš, no gor՚a sille, ken möb Mehen Poigan! Sille mehele oliži paremb, miše hän ei olnuiži sündnu-ki.»
Iisus tegeb pühän ehtlongin
(Matv. 26:26-29; Luk. 22:15-20; 1. Kor. 11:23-25)
22Sömižen aigan Iisus oti leibän, kiti Jumalad, lohkaiži leibän i andoi openikoile sanudes: «Otkat, sögat, nece om minun hibj.» 23Sid՚ hän oti mal՚l՚an, kiti Jumalad i andoi heile, i hö kaik joiba sišpäi. 24Hän sanui heile: «Nece om minun veri, uden kožmusen veri, kudamb vodatadas äjiden mehiden täht. 25Todeks sanun teile: enambad en joškande vinpuspäi sadud vinad sihe päivhäsai, konz joškanden ut vinad Jumalan valdkundas.»
Iisus endustab, miše openikad hül՚gäidaba händast
(Matv. 26:30-35; Luk. 22:31-34; Joan. 13:36-38)
26Hö pajatiba kitändpajon i läksiba Voipunmägele. 27Iisus sanui heile: «Necil öl tö kaik hül՚gäidat mindai, sikš ku Pühiš Kirjutusiš om sanutud: ‘Jumal rikob paimnen, i lambhad jokseškandeba kaikihe polihe.’ 28No konz eläbzun, minä lähten edel teid Galilejaha.»
29Siloi Petr sanui hänele: «Hot՚ kaik toižed hül՚gäidaižiba sindai, minä en hül՚gäida.» 30Iisus sanui hänele: «Todeks sanun sinei: tämbei, necil öl, edel sidä, konz kukoi kahtišti launub, sinä koumašti sanud, miše ed tunde mindai.» 31No Petr völ lujemba saneli: «Hot՚ minei pidaiži kolda sinunke, minä nikonz en sanu, miše en tunde sindai.» Necen sanuiba kaik toižed-ki.
Iisus loičeb Gefsimanias
(Matv. 26:36-46; Luk. 22:39-46)
32Hö tuliba tahoze, kudamban nimi oli Gefsimania, i Iisus sanui openikoile: «Ištkat tägä, kuni minä loičen.» 33Hän oti ičezenke Petran, Jakovan i Joannan. Hän zavodi nügüd՚ höpstuda i tusttuda. 34Hän sanui heile: «Minun heng om sures tuskas, surmaližes tuskas. Varastagat täs i olgat herkhil.» 35Hän mäni vähäižen edemba, lanksi maha i loiči, miše se aig, ku voiži, mäniži siriči händast. 36Hän sanui: «Avva, Tatam, sinä kaiken void. Kanda nece mal՚l՚ siriči mindai. No ei kut minä tahtoin, a kut sinä.»
37Sid՚ hän tuli tagaze i löuzi openikoid magadamas. Hän sanui Petrale: «Simon, magadad-ik sinä? Ed-ik sinä üht časud-ki voind olda herkhil? 38Olgat herkhil i loičkat, miše et putuiži manitushe. Heng om mehel vahv, no hibj om väl՚l՚.»
39Hän mäni möst edembahko i loiči ühtüižil sanoil. 40Pörttes hän möst löuzi openikoid magadamas, vahv uni umbišti heiden sil՚mäd. Hö ei tednugoi, midä sanuda hänele. 41Tuldes koumanden kerdan Iisus sanui heile: «Kaiken-se tö magadat dai lebaidatoiš! Kaik om sel՚ged. Se aig om tulnu. Mehen Poig anttas grähkhižiden käzihe. 42Libugat, lähtkam! Minun möi om jo lähen.»
Iisus tabatas
(Matv. 26:47-56; Luk. 22:47-53; Joan. 18:3-12)
43I sid՚-žo, konz Iisus völ pagiži, sinna tuli Juda, üks՚ kahtestoštkümnes openikaspäi, i hänenke äi mehid sured veičed i seibhad kädes. Heid oliba oigendanuded ülembaižed papid, käskištonopendajad i rahvahan vanhembad. 44Iisusan möi oli jo sanunu heile, kut hän ozutab, ken om Iisus: «Se om se mez՚, kudamban minä tervehtan. Tabakat händast i vegat tarkas kacten täspäi.» 45Tuldes hän sid՚-žo mäni Iisusannoks i sanui: «Ravvi! Ravvi!» – i tervehti händast. 46Mehed tabaziba Iisusan. 47Üks՚ tägä seižujišpäi tembaiži suren veičen i iški ülembaižen papin käskabunikad muga, miše čapoi hänel korvan.
48Siloi Iisus sanui heile: «Olen-ik minä razbainik, ku tö tulet tabadamha mindai sured veičed i seibhad kädes? 49Kaikuččen päivän minä olen olnu teidenke pühäkodiš i opendanu, a tö et tabadanugoi mindai. No Pühile Kirjutusile pidab todenzuda.» 50Siloi kaik openikad jätiba händast i pageniba.
51Iisusanke oli nor՚ mez՚, kudamban päl ei olend nimidä, vaiše pölvasine kangaz. Händast tabatihe, 52no hän rästtihe kanghaspäi i pageni alasti heidennopäi.
Iisus Nevondkundan edes
(Matv. 26:57-68; Luk. 22:54-55, 63-71; Joan. 18:13-14, 19-24)
53Iisus todihe ülembaižen papinnoks, i kaik toižed ülembaižed papid, rahvahan vanhembad i käskištonopendajad kogozihe sinna. 54Petr astui edahali Iisusan jäl՚ghe i tuli ülembaižen papin pert՚hesai. Hän ištuihe käskabunikoidennoks i lämbitihe lämoinno.
55Ülembaižed papid i kaik Nevondkund eciba todištust Iisusad vaste, miše händast surmita, no ei voinugoi löuta. 56Erased kelhas väritiba händast, no heiden todištused ei olnugoi ühtejiččed. 57Siloi erased libuiba i väritiba Iisusad mugoižil kelastuzsanoil: 58«Mö kulim, miše hän sanui: ‘Minä murendan necen mehiden käzil tehtud pühäkodin i tegen koumes päiväs uden, kudamb ei ole tehtud mehiden käzil’.» 59No nene-ki todištused ei olnugoi ühtejiččed.
60Siloi ülembaine pap libui, mäni keskele i küzui Iisusal: «Mikš sinä ed sanu nimidä heile vastha? Mikš hö sindai väritaba?» 61No Iisus oli vaikti, hän ei sanund nimidä. Siloi ülembaine pap küzui udes: «Sinä-k oled Messia, Ülenzoittud Jumalan Poig?» 62«Minä olen», sanui Iisus, «i tö nägištat Mehen Poigan, hän ištuškandeb Vägevan Jumalan oiktal kädel i tuleb alahaks taivhan pil՚viden päl.» 63Siloi ülembaine pap rebiti ičeze soban i sanui: «Miččid todištajid meile völ tarbiž! 64Kulit, kut alenzoiti hän Jumalad. Ka mittušt mel՚t olet?» Hö kaik oliba üht mel՚t, miše hän oli vär i tarbiž surmita händast.
65Erased zavodiba sül՚kta hänen päle. Hö saupsiba hänen modon, löiba händast i sanuiba: «Ka sanu-ške, ken sindai löi!» Varjoičijad-ki löiba händast modpoliškoihe.
Petr hül՚gäidab Iisusan
(Matv. 26:69-75; Luk. 22:56-62; Joan. 18:15-18, 25-27)
66Konz Petr oli alahan ezitanhal, sinna tuli üks՚ ülembaižen papin abunik-neižne. 67Hän nägišti Petran, kudamb lämbitihe lämoinno, kacuhti hänehe i sanui: «Sinä-ki olid Iisusan Nazaretalaiženke.» 68No Petr sanui, miše ei olend. «En teda dai en el՚genda-ki, miš sinä pagižed,» hän sanui i läksi irdale. Siloi launuškanzi kukoi. 69Neižne nägišti händast udes i sanui kaikile, ked sigä oliba: «Nece mez՚ om Iisusan sebraspäi.» 70Möst Petr sanui, miše ei olend. No päliči lühüdas aigas toižed-ki, kudambad sigä oliba, sanuiba hänele: «Sinä, nacein, oled neciš sebraspäi, ved՚ sinä oled galilejalaine, sinun pagin-ki om mugoine.» 71Petr sanui vahval sanal: «Surmičegha Jumal mindai, ku minä kelastan! Minä en tunde necidä mest, kudambas tö pagižet!» 72Necen aigan kukoi launuškanzi toižen kerdan. I Petrale johtui mel՚he, midä Iisus oli hänele sanunu: «Edel ku kukoi kahtišti launub, sinä koumašti sanud, miše ed tunde mindai.» Hän voikaškanzi.
હાલમાં પસંદ કરેલ:
Mark 14: UZ
Highlight
શેર કરો
નકલ કરો
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblijan kändmižen institut, Helsinki 2006
