Saarnaajan kirja 4:8-12

joku ihminen on aivan yksin, hänellä ei ole ketään,
ei poikaa, ei veljeä.
Silti hänen vaivannäöllään ei ole loppua
eikä hänen silmänsä saa rikkaudesta kyllikseen.
»Ketä varten minä näen vaivaa
ja kieltäydyn kaikesta hyvästä?»
Tämäkin on turhuutta, surkeaa ja turhaa.

Kaksin on parempi kuin yksin,
sillä kumpikin saa vaivoistaan hyvän palkan.
Jos he kaatuvat, toinen auttaa toista nousemaan,
mutta voi yksinäistä, joka kaatuu –
häntä auttamassa ei ole ketään.
Ja jos kaksi makaa yhdessä, on molemmilla lämmin,
mutta kuinka yksinäisellä voisi olla lämmin?
Yksinäisen kimppuun on helppo käydä,
mutta kaksi pitää puolensa,
eikä kolmisäikeinen lanka katkea helposti.