Psalmit 72:1-14
Psalmit 72:1-14 Raamattu Kansalle (FINRK)
Omistettu Salomolle. Jumala, anna kuninkaalle kyky tuomita niin kuin sinä tuomitset; anna vanhurskautesi kuninkaan pojalle. Hän tuomitkoon kansaasi vanhurskaasti ja kurjiasi oikeuden mukaan. Kantakoot vuoret rauhaa kansalle, niin myös kukkulat, vanhurskaudessa. Hän hankkikoon kansan kurjille oikeuden, pelastakoon köyhät ja musertakoon sortajan. Niin he pelkäävät sinua niin kauan kuin aurinko ja kuu pysyvät, polvesta polveen. Olkoon hän kuin sade, joka lankeaa nurmikolle, kuin sadekuuro, joka kostuttaa maan. Hänen päivinään vanhurskas kukoistaa, ja rauha on oleva runsas, kunnes kuuta ei enää ole. Hallitkoon hän merestä mereen ja virrasta maan ääriin saakka. Hänen edessään polvistuvat autiomaan asujat, ja hänen vihollisensa nuolevat tomua. Tarsiksen ja saarten kuninkaat tuovat lahjoja, Saban ja Seban kuninkaat maksavat veroa. Hänen edessään kumartuvat maahan kaikki kuninkaat, kaikki kansakunnat palvelevat häntä, sillä hän pelastaa köyhän, joka huutaa apua, ja kurjan, jolla ei ole auttajaa. Hän säälii vähäosaista ja köyhää ja pelastaa köyhien sielun. Hän lunastaa heidät sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis.
Psalmit 72:1-14 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Jumala, neuvo kuninkaalle lakisi, opeta oikeamielisyys hallitsijalle! Hän jakakoon kansallesi oikeutta, köyhiä palvelijoitasi hän auttakoon, niin vuoret kantavat rauhan hedelmää ja oikeus verhoaa kukkulat. Olkoon hänen tuomionsa köyhän turva, maan vähäiset saakoot hänen apunsa, ja sortajat hän murskatkoon, niin häntä kunnioitetaan polvesta polveen, niin kauan kuin kiertävät aurinko ja kuu. Olkoon hän kuin sade kuivalle nurmelle, kuin maahan lankeava kevätsade. Kukoistakoon oikeus hänen päivinään, ja vallitkoon rauhan runsaus, kunnes kuuta ei enää ole. Merestä mereen hän hallitkoon, suurelta virralta maan ääriin asti. Kumartakoot häntä aavikoitten asujat, hänen edessään viholliset nuolkoot tomua. Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat, Saban ja Seban kuninkaitten verot. Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä, ja palvelkoot häntä kaikki kansat, sillä hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi. Hän säälii kurjaa ja avutonta ja pelastaa köyhät ahdingosta, lunastaa heidät väkivallan ja sorron alta, ja jokaisen henki on hänelle kallis.
Psalmit 72:1-14 Finnish 1776 (FI1776)
Salomon. Jumala, anna tuomios kuninkaalle, ja vanhurskautes kuninkaan pojalle, Että hän veis sinun kansas vanhurskauteen, ja auttais sinun raadollistas. Vuoret tuokaan rauhan kansalle, ja kukulat vanhurskauden. Hänen pitää raadollisen kansan oikeudessa pitämän, ja köyhäin lapsia auttaman ja särkemän pilkkaajat. Sinua peljätään, niinkauvan kuin aurinko ja kuu ovat, lapsista niin lasten lapsiin. Hän laskee alas niinkuin sade heinän sängelle, niinkuin pisarat, jotka maan lioittavat. Hänen aikanansa vanhurskas kukoistaa, ja on suuri rauha siihen asti, ettei kuuta enää olekaan. Hän hallitsee merestä mereen ja virrasta maailman ääriin. Häntä pitää korven asuvaiset kumartaman, ja hänen vihollisensa pitää tomun nuoleman. Kuninkaat meren tyköä ja luodoista pitää lahjoja kantaman: kuninkaat rikkaasta Arabiasta ja Sebasta pitää annot tuoman. Kaikki kuninkaat pitää häntä kumartaman, ja kaikki pakanat pitää häntä palveleman. Sillä hän vapahtaa huutavaisen köyhän, ja raadollisen, jolla ei ole auttajaa. Hän on armollinen vaivaiselle ja köyhälle, ja köyhäin sielua hän auttaa. Hän lunastaa heidän sielunsa petoksesta ja väkivallasta, ja heidän verensä luetaan kalliiksi hänen silmäinsä edessä.
Psalmit 72:1-14 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)
Jumala, anna kuninkaan tuomita, niinkuin sinä tuomitset, anna vanhurskautesi kuninkaan pojalle. Tuomitkoon hän sinun kansaasi vanhurskaasti ja sinun kurjiasi oikeuden mukaan. Vuoret kantakoot rauhaa kansalle, niin myös kukkulat, vanhurskauden voimasta. Auttakoon hän kansan kurjat oikeuteen, pelastakoon köyhäin lapset ja musertakoon sortajan. Niin he pelkäävät sinua, niin kauan kuin aurinko paistaa ja kuu kumottaa, polvesta polveen. Hän olkoon niinkuin sade, joka nurmikolle vuotaa, niinkuin sadekuuro, joka kostuttaa maan. Hänen päivinänsä vanhurskas kukoistaa, ja rauha on oleva runsas siihen saakka, kunnes kuuta ei enää ole. Hallitkoon hän merestä mereen ja Eufrat-virrasta maan ääriin saakka. Hänen edessänsä erämaan asujat polvistuvat, ja hänen vihollisensa nuolevat tomua. Tarsiin ja saarten kuninkaat tuovat lahjoja, Saban ja Seban kuninkaat veroa maksavat. Häntä kumartavat kaikki kuninkaat, kaikki kansakunnat palvelevat häntä. Sillä hän pelastaa köyhän, joka apua huutaa, kurjan ja sen, jolla ei auttajaa ole. Hän armahtaa vaivaista ja köyhää ja pelastaa köyhäin sielun. Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis.