Psalmit 64:1-7
Psalmit 64:1-7 Raamattu Kansalle (FINRK)
Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi. Jumala, kuule ääneni, kun valitan. Varjele elämäni vihollisen pelolta. Kätke minut pahojen salaliitolta, pahantekijöiden riehuvalta joukolta. He hiovat kielensä kuin miekan, suuntaavat katkeran puheensa kuin nuolen ampuakseen piilopaikastaan nuhteetonta. Äkkiä he ampuvat häntä eivätkä pelkää. He rohkaisevat itseään pahoissa aikeissaan. He kehuvat virittävänsä ansoja ja kysyvät: ”Kuka sen näkee?” He suunnittelevat vääryyksiä: ”Meillä on juoni suunniteltuna.” Syvä on miehen sisin ja sydän.
Psalmit 64:1-7 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Kuule ääneni, Jumala, kun valitan. Kun vihollinen uhkaa, varjele minua. Kätke minut pahantekijöiden kiihkolta, väärintekijöiden juonilta. He teroittavat kielensä kuin miekan, jännittävät nuolekseen myrkyllisen sanan, ja äkkiä he piilopaikastaan ampuvat viatonta, ampuvat, eivät pelkää. He kannustavat toinen toistaan pahaan, he yllyttävät virittämään ansoja, he sanovat: »Ei sitä kukaan näe.» He hautovat pahaa ja sanovat: »Nyt panemme toimeksi!» Tutkimaton on ihmisen sisin ja sydän.
Psalmit 64:1-7 Finnish 1776 (FI1776)
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Kuule, Jumala, ääntäni, minun valituksessani: varjele elämäni vihollisen pelvosta. Peitä minua pahain neuvosta, väärintekiäin metelistä, Jotka kielensä hiovat niinkuin miekan: he ampuvat myrkyllisillä sanoillansa niinkuin nuolilla; Että he salaisesti ampuisivat viatointa: he ampuvat häntä äkisti ilman pelvota. He vahvistavat itsensä pahoissa juonissansa ja puhuvat, kuinka he paulat virittäisivät, ja sanovat: kuka taitaa ne nähdä? He ajattelevat vääryyttä, ja täyttävät sen minkä he ajatelleet ovat; viekkaat ihmiset ja salakavalat sydämet. Mutta Jumala ampuu heitä; äkillinen nuoli on heidän rangaistuksensa.
Psalmit 64:1-7 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)
Kuule, Jumala, minun ääneni, kun minä valitan, varjele minun elämäni vihollisen pelosta. Kätke minut pahain seuralta, väärintekijäin riehuvalta joukolta, jotka hiovat kielensä kuin miekan, jännittävät jousensa, nuolinaan karvaat sanat, salaa ampuaksensa nuhteettoman. He ampuvat häntä äkisti eivätkä kavahda. He pysyvät lujina pahoissa aikeissaan, he kehuvat, kuinka he virittävät pauloja, he sanovat: "Kuka ne näkee?" He miettivät vääryyksiä: "Meillä on juoni valmiiksi mietittynä". Syvä on miehen sisu ja sydän.