Psalmit 46:1-7
Psalmit 46:1-7 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin. Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä. (sela) Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja. Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee. Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään.
Psalmit 46:1-7 Raamattu Kansalle (FINRK)
Musiikinjohtajalle. Koorahilaisten laulu, korkeassa äänialassa. Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, varma apumme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret sortuisivat merten syvyyksiin, vaikka merten aallot pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat niiden mahtavuudesta. Sela. Virta haaroineen ilahduttaa Jumalan kaupunkia, Korkeimman asuntojen pyhää paikkaa. Jumala on sen keskellä, se ei horju. Jumala auttaa sitä aamun koitteessa. Kansat metelöivät, valtakunnat horjuvat, hänen äänensä kuuluu, ja maa järkkyy.
Psalmit 46:1-7 Finnish 1776 (FI1776)
Koran lasten veisu nuoruudesta, edelläveisaajalle. Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, joka on sangen sovelias apu tuskissa. Sentähden emme pelkää, jos vielä maailma hukkuis, ja vuoret keskelle merta vajoisivat, Vaikka vielä meri pauhais ja lainehtis, niin että siitä pauhinasta mäet kukistuisivat, Sela! Kuitenkin on Jumalan kaupunki ihana virtoinensa, jossa Korkeimman pyhät asumiset ovat. Jumala on hänen keskellänsä, sentähden se kyllä pysyy: Jumala auttaa häntä varhain. Pakanain pitää hämmästymän ja valtakunnat lankeeman; ja maa hukkuu, kuin hän äänensä antaa. Herra Zebaot on meidän kanssamme, Jakobin Jumala on meidän tukemme, Sela!
Psalmit 46:1-7 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)
Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat, vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. Sela . Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot. Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa. Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; kun hän jylisee, huojuu maa.
