Psalmit 17:1-15

Jaa

Psalmit 17:1-15 Raamattu Kansalle (FINRK)

Daavidin rukous. Kuule, HERRA , oikeaa asiaani! Tarkkaa minun huutoani, kuuntele rukoustani, joka ei lähde petollisilta huulilta. Sinulta tulee oikeuteni, sinun silmäsi näkevät sen, mikä on oikein. Sinä koettelet sydäntäni, tarkkaat sitä yöllä. Sinä tutkit minua mutta et mitään löydä. Olen päättänyt, ettei suuni tee syntiä. Tehkööt ihmiset mitä tahansa, minä pysyn sinun huultesi sanassa ja vältän väkivaltaisen teitä. Tue askeleitani poluillasi, etteivät jalkani horju. Minä huudan sinua avukseni, sillä sinä, Jumala, vastaat minulle. Kallista korvasi puoleeni, kuule minun puheeni. Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat sinuun turvaavat niiltä, jotka nousevat sinun oikeaa kättäsi vastaan. Varjele minua kuin silmäterää. Kätke minut siipiesi suojaan jumalattomilta, jotka riistävät minua, verivihollisiltani, jotka saartavat minut. He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä, heidän suunsa puhuu ylpeillen. He ovat kintereilläni. Nyt he saartavat minut! He vaanivat silmillään painaakseen minut maahan. Tuo on kuin saalista himoitseva leijona, kuin nuori leijona, joka väijyy piilossa. Nouse, HERRA ! Asetu häntä vastaan, paina hänet maahan! Vapauta miekallasi minun sieluni tuon jumalattoman vallasta, kädelläsi ihmisistä, HERRA , tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä. Heidän vatsansa sinä täytät antimillasi, heidän lapsensa tulevat ravituiksi, ja he jättävät yltäkylläisyytensä pienokaisilleen. Mutta minä saan katsella sinun kasvojasi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella.

Psalmit 17:1-15 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)

Herra, kuule minua, minä etsin oikeutta! Kuule minun avunhuutoni, ota vastaan rukoukseni. Minä puhun sinulle vilpittömin huulin. Sinulta saan oikean tuomion, sinun silmäsi näkevät, mikä on totta. Sinä tutkit sydämeni, yölläkin sinä minua tarkkaat, sinä koettelet minua mutta et löydä minusta mitään väärää. Minun suuni ei puhu pahaa. En ole tehnyt niin kuin muut tekevät. Olen totellut sinua ja välttänyt väkivallan teitä. Sinun poluillasi minä olen pysynyt, jalkani eivät ole horjahtaneet sinun tieltäsi pois. Minä huudan sinua avuksi, Jumala, ja sinä vastaat minulle. Kuuntele minua, kuule, mitä puhun sinulle. Osoita minulle ihmeellistä hyvyyttäsi! Sinä pelastat väkevällä kädelläsi kaikki ne, jotka etsivät sinusta turvaa vihamiesten uhatessa. Varjele minua niin kuin silmäterääsi, peitä minut siipiesi suojaan – jumalattomat väijyvät henkeäni, veriviholliseni saartavat minut! He ovat kovettaneet sydämensä ja puhuvat röyhkeästi ylvästellen. Nyt he ovat jo kintereilläni ja piirittävät minut, vaanivat tilaisuutta iskeäkseen minut maahan. He ovat kuin saalista himoitseva leijona, kuin piilopaikassaan väijyvä peto. Riennä avuksi, Herra! Astu jumalattomia vastaan, paina heidät polvilleen! Pelasta minut miekallasi! Vapauta minut kädelläsi, Herra, pahojen ihmisten vallasta, noiden ihmisten, joille tämä elämä on kaikki. Suojattiesi vatsan sinä täytät, heidän lapsensa saavat syödä kyllikseen, ja ruokaa riittää lastenkin lapsille. Minä saan nähdä sinun kasvosi, sillä minä olen viaton. Kun herään unesta, sinun läsnäolosi ravitsee minut.

Psalmit 17:1-15 Finnish 1776 (FI1776)

Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde. Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta. Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko. Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä. Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi. Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni. Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat. Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla. Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät. Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi. Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan, Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy. Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista, Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa. Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.

Psalmit 17:1-15 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)

Kuule, Herra, minun oikeata asiaani, tarkkaa minun huutoani, ota korviisi minun rukoukseni, joka ei lähde petollisilta huulilta. Sinulta tulee minulle oikeus, sinun silmäsi katsovat sitä, mikä oikein on. Sinä koettelet minun sydäntäni, tarkkaat sitä yöllä, sinä tutkit minua, mutta et mitään löydä. Jos minä pahaa ajattelen, ei se käy suustani ulos. Mitä ihmiset tehköötkin, sinun huultesi sanassa minä pysyn ja kavahdan väkivaltaisen teitä. Minun askeleeni pysyvät sinun poluillasi, minun jalkani eivät horju. Minä huudan sinua avukseni, sillä sinä vastaat minulle, Jumala; kallista korvasi minun puoleeni, kuule minun puheeni. Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne, jotka turvaavat sinun oikeaan käteesi. Varjele minua niinkuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan jumalattomilta, jotka tahtovat minut tuhota, verivihollisiltani, jotka minua saartavat. He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä, heidän suunsa puhuu ylvästellen. He ovat kintereillämme, he jo kiertävät meidät, he vaanivat silmillään, lyödäksensä maahan. Hän on niinkuin saalista himoitseva leijona, niinkuin nuori leijona, joka piilossa väijyy. Nouse, Herra, astu hänen eteensä. Paiskaa hänet maahan. Vapahda miekallasi minun sieluni jumalattomista, kädelläsi ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, joiden vatsan sinä täytät antimillasi, joiden pojat tulevat ravituiksi ja jotka jättävät yltäkylläisyytensä lapsilleen. Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella.