Psalmit 107:1-43

Jaa

Psalmit 107:1-43 Raamattu Kansalle (FINRK)

Kiittäkää HERRAA , sillä hän on hyvä ja hänen armonsa pysyy ikuisesti. Näin sanokoot HERRAN lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistajan kädestä ja koonnut vieraista maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä. He harhailivat autiomaassa, kuivassa maassa, löytämättä tietä kaupunkiin, johon asettua asumaan. Heillä oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi. Mutta hädässään he huusivat HERRAA , ja hän pelasti heidät ahdingosta. Hän ohjasi heidät kulkemaan suoraa tietä kaupunkiin, jossa asua. Kiittäkööt he HERRAA hänen armostaan ja hänen ihmeistään ihmislapsia kohtaan, sillä hän tyydyttää nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvillä antimilla. He istuivat pimeydessä ja kuoleman varjossa, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin, koska olivat niskoitelleet Jumalan sanoja vastaan ja halveksineet Korkeimman neuvoa. Hän lannisti heidän mielensä raadannalla. He sortuivat, eikä ollut auttajaa. Silloin he huusivat hädässään HERRAA , ja hän pelasti heidät ahdingosta. Hän vei heidät ulos pimeydestä ja kuoleman varjosta ja katkaisi heidän kahleensa. Kiittäkööt he HERRAA hänen armostaan ja hänen ihmeistään ihmislapsia kohtaan, sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat. He olivat tyhmiä vaeltaessaan syntisesti ja saivat kärsiä vaivaa pahojen tekojensa tähden. Kaikki ruoka inhotti heitä, ja he saapuivat kuoleman porteille asti. Silloin he huusivat hädässään HERRAA , ja hän pelasti heidät ahdingosta. Hän lähetti sanansa ja paransi heidät. Hän pelasti heidät tuhosta. Kiittäkööt he HERRAA hänen armostaan ja hänen ihmeistään ihmislapsia kohtaan. Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuhuudoin hänen töistään. He lähtivät laivoilla merelle ja tekivät työtä aavoilla vesillä. He näkivät HERRAN teot, hänen ihmeensä meren syvyyksissä. Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, aallot kohosivat korkealle. He kohosivat kohti taivasta, vajosivat syvyyksiin, heidän sielunsa nääntyi hädässä. He horjuivat ja hoippuivat kuin juopuneet, ja kaikki heidän viisautensa hävisi. Silloin he huusivat hädässään HERRAA , ja hän vapautti heidät ahdingosta. Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät. He iloitsivat, kun ne vaikenivat, ja hän johti heidät kaivattuun satamaan. Kiittäkööt he HERRAA hänen armostaan ja hänen ihmeistään ihmislapsia kohtaan. Korottakoot häntä kansankokouksessa ja ylistäkööt häntä vanhinten istunnossa. Hän muutti virrat autiomaaksi ja vesilähteet janoiseksi maaksi, hedelmällisen maan suola-aroksi sen asukkaiden pahuuden tähden. Hän muutti autiomaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi. Hän asutti sinne nälkäiset, ja he rakensivat kaupungin asuakseen siinä. He kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat runsaan sadon. Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, eikä hän antanut heidän karjansa vähetä. Mutta sorron, pahuuden ja huolten painon alla he vähenevät ja vaipuvat maahan. Hän vuodattaa halveksuntaa ruhtinaitten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa, mutta nostaa köyhän kurjuudesta ja tekee suvut suuriksi kuin lammaslaumat. Oikeamieliset näkevät sen ja iloitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa. Joka on viisas, se pitäköön nämä mielessään ja tutkikoon HERRAN armotekoja.

Psalmit 107:1-43 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)

Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa. Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut, jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen, koonnut vieraista maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren suunnalta. Jotkut heistä harhailivat aavikolla eivätkä löytäneet kaupunkia, johon asettua asumaan. Heitä vaivasi jano ja nälkä, he olivat nääntymäisillään. Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra päästi heidät ahdingosta. Hän osoitti heille tien, ja niin he löysivät kaupungin, jossa asua. Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt! Herra ravitsee nääntyvän, hän täyttää nälkäisen hyvillä antimilla. Jotkut heistä viruivat vankeudessa, kahlehdittuina, kuoleman pimeydessä, koska olivat uhmanneet Jumalan käskyjä, halveksineet Korkeimman neuvoja. Herra lähetti heille kärsimyksiä ja lannisti heidän uhmansa. He murtuivat, eikä kukaan auttanut heitä. Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta. Hän vapautti heidät kuoleman pimeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa. Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt! Hän murskaa pronssiset ovet, murtaa rautaiset teljet. Jotkut taas olivat mielettömiä, tekivät syntiä ja joutuivat kärsimään tekojensa tähden. Kaikki ruoka inhotti heitä, he olivat jo kuoleman porteilla. Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta. Hän lähetti sanansa, ja se paransi heidät, haudan partaalta hän auttoi heidät turvaan. Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt! Uhratkoot kiitosuhreja, kertokoot riemuiten hänen teoistaan! Jotkut heistä nousivat laivoihin ja hankkivat elantonsa aavoilla merillä. He näkivät Herran teot, syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa. Herra käski, ja nousi myrskytuuli, meri aaltoili rajusti. He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin, hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui. He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet, heidän taidoistaan ei ollut apua. Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra auttoi heidät ahdingosta. Hän tyynnytti tuulen, ja aallot hiljenivät. He riemuitsivat, kun myrsky laantui ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan. Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt! Kuuluttakoot hänen kunniaansa kansan keskellä, hänen kiitostaan vanhinten kokouksissa! Herra muuttaa jokilaakson autiomaaksi, keitaat hiekka-aavikoiksi, hedelmällisen maan suola-aroksi siellä asuvien pahuuden tähden. Herra muuttaa aavikot kosteikoiksi, kuivan maan vehreiksi keitaiksi. Sinne hän antaa nälkäisten asettua, sinne he rakentavat itselleen kaupungin. He kylvävät peltoja, istuttavat viinitarhoja, ja ne tuottavat runsaan sadon. Herra siunaa heitä, ja kansa kasvaa, hän pitää huolen heidän karjansa runsaudesta. Vastoinkäymisten ja vaivojen alla he vaipuvat maahan, ja kansa vähenee. Herra pitää pilkkanaan ruhtinaita ja panee mahtimiehet harhailemaan aavikolla, mutta köyhät hän nostaa kurjuudesta ja tekee heidän sukunsa suureksi, lukuisaksi kuin lammaslauma. Oikeamieliset iloitsevat, kun sen näkevät, mutta jumalattomien suu sulkeutuu. Joka on viisas, muistaa tämän ja miettii Herran hyviä tekoja.

Psalmit 107:1-43 Finnish 1776 (FI1776)

Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut, Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut, Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä, Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä, Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa, Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa, Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä. Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä. Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä, Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä, Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin. Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin. Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee: Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee: Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä. Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä. Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa: Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa: Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain; Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain; Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut. Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut. Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä, Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä, Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä. Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä. Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee: Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee: Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat. Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat. Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden, Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden, Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa. Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa. Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä. Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä. Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet. Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet. Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee, Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee, Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla. Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla. Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä, Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä, He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä. He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä. Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös, Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös, Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili, Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili, Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet; Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet; Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä. Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä. Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat. Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat. Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen. Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen. Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee. Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee. Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa, Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa, Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi, Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi, Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat. Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat. Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi, Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi, Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat, Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat, Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän. Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän. Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille; Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille; Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta, Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta, Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli. Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli. Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman. Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman. Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman. Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman. Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden. Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.

Psalmit 107:1-43 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)

Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta. He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia. Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä. He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin, koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon. Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat. He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden. Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään. He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä. He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä. Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot. He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta. He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan. Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät. He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt. Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi, hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden. Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi. Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa. Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän. Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa. Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla, niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa, hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat. Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa. Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.