Sananlaskujen kirja 7:14-27
Sananlaskujen kirja 7:14-27 Raamattu Kansalle (FINRK)
”Minun oli uhrattava yhteysuhri, tänä päivänä täytin lupaukseni. Sen tähden lähdin ulos sinua vastaan, minä etsin sinua ja olen löytänyt sinut. Olen levittänyt leposijalleni peitteitä, monivärisiä Egyptin liinavaatteita. Vuoteelleni olen pirskottanut mirhaa, aaloeta ja kanelia. Tule, juopukaamme lemmestä, nauttikaamme aamuun asti, riemuitkaamme rakkaudesta. Mieheni ei ole kotona, hän lähti pitkälle matkalle. Rahakukkaron hän otti mukaansa. Hän tulee kotiin vasta täydenkuun päiväksi.” Nainen taivutti hänet paljolla houkuttelullaan, vietteli lipevillä huulillaan. Äkkiä poika lähti hänen jälkeensä, niin kuin härkä menee teurastettavaksi, niin kuin kahlehdittu hullu kuritettavaksi, niin kuin satimeen kiiruhtava lintu. Hän ei tiennyt olevansa henkeään kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa. Sen tähden, poikani, kuulkaa minua, tarkatkaa suuni sanoja. Älköön sinun sydämesi poiketko tuon naisen teille, älä eksy hänen poluilleen. Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisasti niitä, jotka hän on tappanut. Hänen talostaan lähtevät tuonelan tiet, ne vievät alas kuoleman kammioihin.
Sananlaskujen kirja 7:14-27 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
»Olen luvannut uhrata yhteysuhrin, ja tänään täytän lupaukseni. Siksi lähdin kadulle sinua vastaan – juuri sinua etsin, ja nyt olet tässä! Olen valmistanut vuoteen, levittänyt peitteet, monenväriset Egyptin pellavakankaat, ja pirskottanut niille mirhaa, aaloeta ja kanelia. Tule, iloitaan yhdessä, nautitaan lemmestä aamuun asti! Mieheni ei ole kotona, hän lähti pitkälle matkalle. Rahansakin hän otti mukaan, hän palaa kotiin vasta täydenkuun päivänä.» Niin nuorukainen taipuu naisen viekoituksiin, hullaantuu tämän houkuttelevista sanoista. Auliisti hän lähtee naisen perään, niin kuin härkä teurastajan luo, kuin köytetty hullu kuritusta kohti. Niin hän lentää satimeen kuin lintu, päätä pahkaa, eikä huomaa leikkivänsä hengellään, ennen kuin nuoli hänet lävistää. Siispä, poikani, kuule minua, seuraa tarkoin mitä sanon. Älä päästä sydäntäsi viettelijän teille, hänen poluilleen älä harhaudu, sillä hän on syössyt monet tuhoon, lukemattomat ovat hänen uhrinsa. Hänen talonsa kautta kulkee tuonelan tie, joka viettää kuoleman kammioihin.
Sananlaskujen kirja 7:14-27 Finnish 1776 (FI1776)
Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni: Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt. Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella, Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla. Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella. Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt. Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä. Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella. Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan. Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi. Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista. Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä. Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut. Hänen huoneensa ovat helvetin tiet, jotka menevät alas kuoleman kammioihin.
Sananlaskujen kirja 7:14-27 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)
"Minun oli uhrattava yhteysuhri, tänä päivänä olen täyttänyt lupaukseni. Sentähden läksin ulos sinua vastaan, etsiäkseni sinua, ja olen sinut löytänyt. Olen leposijalleni peitteitä levittänyt, kirjavaa Egyptin liinavaatetta. Vuoteeseeni olen pirskoitellut mirhaa, aloeta ja kanelia. Tule, nauttikaamme lemmestä aamuun asti, riemuitkaamme rakkaudesta. Sillä mieheni ei ole kotona, hän meni matkalle kauas. Rahakukkaron hän otti mukaansa ja tulee kotiin vasta täydenkuun päiväksi." Hän taivutti hänet paljolla houkuttelullaan, vietteli liukkailla huulillansa: äkkiä hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, niinkuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi, niinkuin lintu kiiruhtaa paulaan; eikä tiennyt, että oli henkeänsä kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa. Sentähden, poikani, kuulkaa minua, kuunnelkaa minun suuni sanoja. Älköön poiketko sydämesi tuon naisen teille, älä eksy hänen poluillensa. Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisasti niitä, jotka hän on kaikki tappanut. Hänen majastaan käyvät tuonelan tiet, jotka vievät alas kuoleman kammioihin.