Sananlaskujen kirja 15:7-33

Jaa

Sananlaskujen kirja 15:7-33 Raamattu Kansalle (FINRK)

Viisaiden huulet levittävät tietoa, mutta tyhmien sydän ei ole vakaa. Jumalattomien uhrit ovat HERRALLE iljetys, mutta oikeamielisten rukoukset ovat hänelle mieluisia. Jumalattoman tie on HERRALLE iljetys, mutta vanhurskauteen pyrkivää hän rakastaa. Kova kuritus tulee sille, joka hylkää oikean tien; joka nuhdetta vihaa, on kuoleman oma. HERRA näkee tuonelan ja kadotuksen, saati sitten ihmislasten sydämet. Pilkkaaja ei pidä siitä, että häntä nuhdellaan, viisaiden luo hän ei mene. Iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa mieli on murtunut. Ymmärtävän sydän etsii tietoa, mutta tyhmien suu suosii typeryyttä. Puutteenalaiselle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot. Parempi vähän HERRAN pelossa kuin runsaat varastot levottomuudessa. Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa. Kiivas mies aloittaa kiistan, mutta pitkämielinen saa riidan loppumaan. Laiskan tie on kuin piikkinen pensasaita, mutta oikeamielisten polku on raivattu. Viisas poika on isälleen iloksi, mutta tyhmä ihminen halveksii äitiään. Typeryys on ilo sille, joka on vailla ymmärrystä, mutta ymmärtävä mies kulkee suoraan. Hankkeet sortuvat siellä, missä neuvonpito puuttuu, mutta toteutuvat siellä, missä on runsaasti neuvonantajia. Mies saa ilon suunsa vastauksesta. Kuinka hyvä onkaan oikeaan aikaan sanottu sana! Taitava käy elämän tietä ylöspäin välttääkseen tuonelan, joka on alhaalla. Ylpeiden huoneen HERRA hajottaa, mutta lesken rajan hän vahvistaa. Pahan ihmisen hankkeet ovat HERRALLE iljetys, mutta lempeät sanat ovat puhtaita. Väärän voiton tavoittelija saattaa huoneensa turmioon, mutta joka lahjuksia vihaa, saa elää. Vanhurskaan sydän miettii mitä vastata, mutta jumalattomien suu suoltaa pahuutta. HERRA on kaukana jumalattomista, mutta vanhurskaiden rukouksen hän kuulee. Valoisa katse ilahduttaa sydämen, hyvän sanoman kuuleminen vahvistaa luita. Se, jonka korva kuuntelee terveellistä nuhdetta , saa asua viisaiden keskellä. Joka ei välitä ojennuksesta, halveksii omaa elämäänsä, mutta joka kuuntelee nuhdetta, hankkii ymmärrystä. HERRANpelko on kuri viisauteen, kunnian edellä käy nöyryys.

Sananlaskujen kirja 15:7-33 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)

Viisaan sanat levittävät tietoa, tyhmän ajatukset harhailevat. Jumalattoman uhria Herra kammoksuu, vilpittömän rukous on hänelle otollinen. Jumalattoman vaellusta Herra kammoksuu, vanhurskauteen pyrkivää hän rakastaa. Kovan kurituksen saa, joka poikkeaa tieltä, joka nuhteita väheksyy, päätyy tuhoon. Herra näkee tuonelan syvyyksiin asti, saati sitten ihmisten sydämiin! Itserakas ei moitetta siedä, omahyväinen ei mene viisaiden luo. Iloinen sydän kaunistaa kasvot, ahdistus murtaa mielen. Järkevä ihminen tavoittelee tietoa, houkalle maistuu vain järjettömyys. Köyhälle jokainen päivä on paha, mutta valoisa mieli tekee arjesta juhlan. Parempi köyhyys ja Herran pelko kuin suuret varat ja rauhattomuus. Parempi vihannesvati ja ystävien seura kuin syöttöhärkä ja vihaiset katseet. Kiivas mies panee alulle riidan, pitkämielinen riidan lopettaa. Laiskan tie on piikkipensaikko, kunnon mies kulkee raivattua tietä. Viisas poika on isänsä ilo, tomppeli halveksii äitiään. Järjetön saa ilonsa hulluudesta, järkevä kulkee tietänsä suoraan. Jos harkinta puuttuu, hanke kaatuu, jos on neuvonantajia, se onnistuu. Mikä ilo, kun löytyy sattuva vastaus, oikea sana oikeaan aikaan! Viisas kulkee ylöspäin elämän tietä, hän välttää tuonelaan viettävän tien. Ylpeältä Herra hävittää talon, mutta lesken maat hän suojelee. Pahantekijän juonia Herra kammoksuu, lempeät sanat ovat hänelle mieleen. Ahneus vie talon tuhoon. Joka lahjukset torjuu, se menestyy. Oikeamielinen malttaa, ennen kuin vastaa, jumalattoman suu syytää pahuutta. Herra on kaukana jumalattomista, mutta vanhurskaiden rukouksen hän kuulee. Ystävällinen katse ilahduttaa mielen, iloinen uutinen virkistää ruumiin. Joka ottaa nuhteet opikseen, saa sijan viisaiden joukossa. Joka torjuu moitteet, pilaa elämänsä, joka nuhteita kuulee, hankkii ymmärrystä. Herran pelko on viisauden koulu, kunnian tie käy nöyryyden kautta.

Sananlaskujen kirja 15:7-33 Finnish 1776 (FI1776)

Viisasten huulet jakavat neuvoa; vaan tyhmäin sydän ei ole niin. Jumalattoman uhri on Herralle kauhistus; vaan jumalisten rukous on hänelle otollinen. Jumalattoman tie on Herralle kauhistus; vaan joka vanhursjautta noudattaa, on hänelle rakas. Kuritus on sille paha, joka hylkää tiensä: ja joka rangaistusta vihaa, hänen pitää kuoleman. Helvetti ja kadotus on Herran edessä: kunka paljon enemmin ihmisten lasten sydämet. Ei pilkkaaja rakasta sitä, joka häntä rankaisee, ja ei hän mene viisasten tykö. Iloinen sydän tekee iloiset kasvot; vaan koska sydän on surullinen, niin rohkeus raukee. Ymmärtäväinen sydän etsii viisautta; vaan tyhmäin suu tyhmyydellä ravitaan. Surullisella ihmisellä ei ole koskaan hyvää päivää; vaan jolla hyvä sydän on, hänellä on joka päivä vieraspito. Parempi on vähä Herran pelvossa, kuin suuri tavara ilman lepoa. Parempi on ateria kaalia rakkaudessa, kuin syötetty härkä vihassa. Vihainen mies saattaa toran matkaan; mutta kärsivällinen asettaa riidan. Laiskan tie on orjantappurainen; vaan hurskasten tie on tasainen. Viisas poika iloittaa isänsä, ja hullu ihminen häpäisee äitinsä. Hulluulle on tyhmyys iloksi; vaan toimellinen mies pysyy oikialla tiellä. Aivoitus raukee ilman neuvoaa; vaan jossa monta neuvonantajaa on, se on vahva. Se on ihmisen ilo, että hän toimella vastata taitaa, ja aikanansa sanottu sana on otollinen. Elämän tie johdattaa viisaan ylöspäin, välttämään helvettiä, joka alhaalla on. Herra ylpeiden huoneet kukistaa, ja vahvistaa lesken rajat. Ilkiäin aivoitukset ovat Herralle kauhistukseksi; vaan toimellinen puhe on otollinen. Ahneudella voitetut kukistavat oman huoneensa; vaan joka lahjoja vihaa, saa elää. Vanhurskaan sydän ajattelee vastausta; vaan jumalattoman suu ammuntaa pahaa. Herra on kaukana jumalattomista; vaan hän kuulee vanhurskasten rukoukset. Suloinen kasvo iloittaa sydämen: hyvä sanoma tekee luut lihaviksi. Korva, joka kuulee elämän rangaistusta, on asuva viisasten seassa. Joka ei itsiänsä salli kurittaa, se katsoo ylön sielunsa; vaan joka rangaistusta kuulee, hän tulee viisaaksi. Herran pelko on kuritus viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.

Sananlaskujen kirja 15:7-33 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)

Viisasten huulet kylvävät tietoa, mutta tyhmäin sydän ei ole vakaa. Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten rukous on hänelle otollinen. Jumalattoman tie on Herralle kauhistus, mutta joka vanhurskauteen pyrkii, sitä hän rakastaa. Kova tulee kuritus sille, joka tien hylkää: joka nuhdetta vihaa, saa kuoleman. Tuonelan ja manalan Herra näkee, saati sitten ihmislasten sydämet. Pilkkaaja ei pidä siitä, että häntä nuhdellaan; viisasten luo hän ei mene. Iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa on mieli murtunut. Ymmärtäväisen sydän etsii tietoa, mutta tyhmien suu hulluutta suosii. Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot. Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa. Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa. Kiukkuinen mies nostaa riidan, mutta pitkämielinen asettaa toran. Laiskan tie on kuin orjantappurapehko, mutta oikeamielisten polku on raivattu. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä ihminen halveksii äitiänsä. Hulluus on ilo sille, joka on mieltä vailla, mutta ymmärtäväinen mies kulkee suoraan. Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia. Miehellä on ilo suunsa vastauksesta; ja kuinka hyvä onkaan sana aikanansa! Taitava käy elämän tietä ylöspäin, välttääkseen tuonelan, joka alhaalla on. Ylpeitten huoneen Herra hajottaa, mutta lesken rajan hän vahvistaa. Häijyt juonet ovat Herralle kauhistus, mutta lempeät sanat ovat puhtaat. Väärän voiton pyytäjä hävittää huoneensa, mutta joka lahjuksia vihaa, saa elää. Vanhurskaan sydän miettii, mitä vastata, mutta jumalattomien suu purkaa pahuutta. Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee. Valoisa silmänluonti ilahuttaa sydämen; hyvä sanoma tuo ydintä luihin. Korva, joka kuuntelee elämän nuhdetta, saa majailla viisaitten keskellä. Joka kuritusta vieroo, pitää sielunsa halpana; mutta joka nuhdetta kuuntelee, se saa mieltä. Herran pelko on kuri viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.