Sananlaskujen kirja 13:13-25
Sananlaskujen kirja 13:13-25 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Joka halveksii neuvoja, maksaa kalliisti, joka käskyjä kunnioittaa, se palkitaan. Viisaan opetus on elämän lähde, se ohjaa ohi kuoleman loukkujen. Selkeä harkinta tuo arvostusta, mutta juonittelijan tie vie tuhoon. Viisas toimii kaikessa taitavasti, tyhmä panee näytteille tyhmyytensä. Petollinen sanansaattaja tuo tuhon, uskollinen lähetti tuo pelastuksen. Kuritonta odottaa köyhyys ja häpeä, kunnia sitä, joka nuhteita kuulee. Sydän iloitsee, kun toive täyttyy, pahasta luopuminen on houkalle kauhistus. Hae viisaiden seuraa, niin viisastut, pahoin käy, jos lyöttäydyt typerien joukkoon. Syntistä vainoavat tuskat ja vastukset, vanhurskas saa palkakseen onnen. Hyvä jättää perinnön lastenlapsilleenkin, syntisen varat talletetaan oikeamielisille. Köyhä saa raivioltaan kylliksi ruokaa, mutta vääryys vie viljan toisten käsiin. Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain. Oikeamielinen saa syödä kyllikseen, jumalaton jää näkemään nälkää.
Sananlaskujen kirja 13:13-25 Raamattu Kansalle (FINRK)
Joka sanaa halveksii, joutuu tuhoon, joka käskyä pelkää, se palkitaan. Viisaan opetus on elämän lähde kuoleman ansojen välttämiseksi. Hyvä ymmärrys tuo suosiota, mutta petturien tie on kova. Jokainen järkevä toimii taitavasti, mutta tyhmä levittää typeryyttä. Jumalaton sanansaattaja suistuu turmioon, mutta uskollinen lähettiläs on kuin lääke. Kuria vierovalle köyhyys ja häpeä, mutta nuhdetta noudattavalle kunnia. Tyydytetty halu on sielulle mieluinen, pahan karttaminen tyhmille kauhistus. Vaella viisaiden kanssa, niin viisastut, tyhmien kumppanin käy huonosti. Synnintekijöitä vainoaa onnettomuus, mutta vanhurskaat saavat palkakseen onnen. Hyvä ihminen jättää perinnön lapsenlapsillekin, mutta syntisen varat talletetaan vanhurskasta varten. Köyhien uudismaa tuottaa runsaan ruuan, mutta moni joutuu tuhoon, kun oikeus ei vallitse. Joka vitsaa säästää, vihaa lastaan, joka häntä rakastaa, kurittaa häntä ajoissa. Vanhurskas saa syödä kyllikseen, mutta jumalattoman vatsa jää vajaaksi.
Sananlaskujen kirja 13:13-25 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Joka halveksii neuvoja, maksaa kalliisti, joka käskyjä kunnioittaa, se palkitaan. Viisaan opetus on elämän lähde, se ohjaa ohi kuoleman loukkujen. Selkeä harkinta tuo arvostusta, mutta juonittelijan tie vie tuhoon. Viisas toimii kaikessa taitavasti, tyhmä panee näytteille tyhmyytensä. Petollinen sanansaattaja tuo tuhon, uskollinen lähetti tuo pelastuksen. Kuritonta odottaa köyhyys ja häpeä, kunnia sitä, joka nuhteita kuulee. Sydän iloitsee, kun toive täyttyy, pahasta luopuminen on houkalle kauhistus. Hae viisaiden seuraa, niin viisastut, pahoin käy, jos lyöttäydyt typerien joukkoon. Syntistä vainoavat tuskat ja vastukset, vanhurskas saa palkakseen onnen. Hyvä jättää perinnön lastenlapsilleenkin, syntisen varat talletetaan oikeamielisille. Köyhä saa raivioltaan kylliksi ruokaa, mutta vääryys vie viljan toisten käsiin. Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain. Oikeamielinen saa syödä kyllikseen, jumalaton jää näkemään nälkää.
Sananlaskujen kirja 13:13-25 Finnish 1776 (FI1776)
Joka sanan katsoo ylön, hän turmelee itsensä; mutta joka käskyä pelkää, hän rauhassa vaeltaa. Viisaan oppi on elämän lähde, Välttämään kuoleman paulaa. Hyvä neuvo on otollinen; vaan ylönkatsojain tie on kova. Viisas tekee kaiken toimellisesti, vaan hullu ilmoittaa tyhmyyden. Jumalatoin sanansaattaja lankee onnettomuuteen, vaan totinen lähetys on terveellinen. Joka kurituksen hylkää, hänellä on köyhyys ja häpiä; vaan joka antaa itsensä rangaista, hän tulee kunniaan. Kun toivo tulee täytetyksi, niin sydän iloitsee; mutta joka pahuutta välttää; on hulluille kauhistukseksi. Joka viisasten kanssa käyskentelee, hän tulee viisaaksi; vaan joka hulluin kumppani on, hän tulee vahinkoon. Pahuus noudattaa syntisiä, mutta vanhurskaille kostetaan hyvyydellä. Hyvällä on perilliset lasten lapsissa; vaan syntisen tavara vanhurskaalle säästetään. Paljo ruokaa on köyhän kynnössä; vaan jotka vääryyttä tekevät, ne hukkuvat. Joka vitsaansa säästää, hän vihaa lastansa; vaan joka häntä rakastaa, hän aikanansa sitä kurittaa. Vanhurskas syö, että hänen sielunsa ravittaisiin; vaan jumalattomain vatsa on tyytymätöin.
Sananlaskujen kirja 13:13-25 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)
Joka sanaa halveksii, joutuu sanan pantiksi; mutta joka käskyä pelkää, saa palkan. Viisaan opetus on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi. Hyvä ymmärrys tuottaa suosiota, mutta uskottomien tie on koleikkoa. Jokainen mielevä toimii taitavasti, mutta tyhmä levittää hulluutta. Jumalaton sanansaattaja suistuu turmioon, mutta uskollinen lähetti on kuin lääke. Köyhyys ja häpeä kuritusta vierovalle, kunnia nuhdetta noudattavalle! Tyydytetty halu on sielulle suloinen, pahan karttaminen tyhmille kauhistus. Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin. Syntisiä vainoaa onnettomuus, mutta vanhurskaat saavat onnen palkakseen. Hyvä jättää perinnön lastensa lapsillekin, mutta syntisen tavara talletetaan vanhurskaalle. Köyhien uudiskyntö antaa runsaan ruuan; mutta moni tuhoutuu, joka ei oikeudessa pysy. Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa. Vanhurskas saa syödä kylläksensä, mutta jumalattomain vatsa jää vajaaksi.