Sananlaskujen kirja 11:1-26

Sananlaskujen kirja 11:1-26 Raamattu Kansalle (FINRK)

Väärä vaaka on HERRALLE iljetys, mutta täysipainoinen punnus on hänelle mieleen. Minne röyhkeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyrien luona on viisaus. Oikeamielistä ohjaa hänen nuhteettomuutensa, mutta uskottomat tuhoaa heidän kieroutensa. Ei auta omaisuus vihan päivänä, mutta vanhurskaus pelastaa kuolemasta. Nuhteettoman vanhurskaus tasoittaa hänen tiensä, mutta jumalaton sortuu jumalattomuuteensa. Oikeamieliset pelastaa heidän vanhurskautensa, uskottomat vangitsee heidän himonsa. Jumalattoman ihmisen kuollessa hukkuu toivo, ja pahantekijöiden odotus raukeaa tyhjiin. Vanhurskas pelastetaan hädästä, ja jumalaton joutuu hänen sijaansa. Jumalaton turmelee suullaan lähimmäisensä, mutta ymmärrys on vanhurskaiden pelastus. Vanhurskaiden onnesta kaupunki iloitsee, ja jumalattomien tuhoutumisesta syntyy riemu. Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomien suu sen hajottaa. Vailla ymmärrystä on se, joka halveksii lähimmäistään, mutta ymmärtäväinen mies on vaiti. Panettelijana kulkeva ilmaisee salaisuuden, mutta se, jolla on luotettava henki, kätkee asian. Missä ohjausta ei ole, kansa sortuu, mutta neuvonantajien runsaus tuo menestyksen. Pahoin käy sen, joka menee takuuseen vieraan puolesta, mutta se, joka vihaa kädenlyöntiä, voi olla huoleton. Viehättävä nainen saa kunniaa, ja vallanpitäjät saavat rikkautta. Armelias mies tekee hyvää itselleen, mutta armoton syöksee itsensä onnettomuuteen. Jumalaton hankkii pettävää voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan. Joka on vakaa vanhurskaudessa, saa elämän, mutta pahaa tavoitteleva saa kuoleman. Väärämieliset ovat HERRALLE iljetys, mutta nuhteettomasti vaeltaviin hän mieltyy. Totisesti , paha ei jää rankaisematta, mutta vanhurskaiden siemen pelastuu. Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen vailla ymmärrystä. Vanhurskaiden kaipuusta koituu vain hyvää, jumalattomien toivo johtaa vihaan. Toinen jakaa omastaan ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja on aina vain puutteessa. Sielu, joka jakaa siunausta, tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itsekin virvoittuu. Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan antaa kaupaksi, sen pään päälle tulee siunaus.

Sananlaskujen kirja 11:1-26 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)

Väärää vaakaa Herra vihaa, oikea punnus on hänelle mieleen. Missä on ylpeys, sinne tulee häpeä, nöyrien kumppani on viisaus. Kunnon miestä ohjaa rehellisyys, omaan vilppiinsä kavala kaatuu. Rikkaus ei vihan päivänä auta, mutta oikeamielisyys pelastaa kuolemasta. Nuhteettomuus tasoittaa hurskaiden tien, jumalaton sortuu pahuuteensa. Rehti elämä on rehellisen pelastus, himot ovat petturin paula. Kuolemaan katkeaa jumalattoman toivo, pahantekijän odotus raukeaa tyhjiin. Hurskas pelastuu ahdingosta, jumalaton joutuu hänen sijaansa. Rienaajan puhe on toisille turmioksi, mutta tieto pelastaa oikeamieliset. Hurskaan onni on kaupungin ilo, jumalattoman tuho on riemun aihe. Vilpittömien menestys rakentaa kaupungin, jumalattomien puheet repivät sen maahan. Tyhmä se, joka toisia pilkkaa, ymmärtäväinen pysyy vaiti. Juorukellolta salaisuus karkaa, uskotulla ystävällä se on tallessa. Johtoa vailla kansa kulkee tuhoon, neuvonantajien viisaus tuo menestyksen. Pahoin käy sen, joka vierasta takaa, huolilta välttyy, joka kädenlyöntiä karttaa. Naiselle tuo kauneus kunniaa, miehelle voima rikkautta. Joka toisia auttaa, sitä autetaan, öykkäri vahingoittaa itseään. Jumalattoman voitto on pettävää. Joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan. Oikeamielinen tavoittaa elämän. Joka pahaa etsii, etsii kuolemaa. Väärämielistä Herra kammoksuu, nuhteetonta hän rakastaa. Totisesti, paha ei rankaisua vältä, mutta vanhurskaan suku pelastuu. Kultarengas sian kärsässä: kaunis nainen vailla ymmärrystä. Hyvien toiveista koituu hyvää, pahojen halusta versoo vihaa. Antelias antaa ja rikastuu yhä, saituri kitsastelee ja köyhtyy. Joka toisia ruokkii, syö itse kyllin, joka tarjoaa vettä, saa itse juoda. Joka aittansa sulkee, sitä kansa kiroaa, jonka vilja on kaupan, sitä kiitetään.

Sananlaskujen kirja 11:1-26 Finnish 1776 (FI1776)

Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta oikia puntari on hänelle otollinen. Kussa ylpeys on, siinä on myös ylönkatse; mutta viisaus on nöyräin tykönä. Viattomuus johdattaa siviät, vaan pahuus kukistaa pilkkaajat. Ei rakkaus auta vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta. Viattoman vanhurskaus tekee hänen tiensä tasaiseksi, mutta jumalatoin lankee jumalattomassa menossansa. Jumalisten vanhurskaus pelastaa heitä, vaan väärintekiät käsitetään viekkaudessansa. Kuin jumalatoin ihminen kuolee, niin ei ole yhtään toivoa: ja jota väärintekiät odottavat, se tulee tyhjäksi. Vanhurskas vapahdetaan vaivasta, ja jumalatoin tuleehänen siaansa. Ulkokullatun ihmisen suun kautta petetään hänen lähimmäisensä; vaan vanhurskaat ymmärtävät sen, ja pelastetaan. Kaupunki iloitsee, koska vanhurskaan hyvin käy, ja riemuitsee, koska jumalatoin hukkuu. Vanhurskasten siunauksen kautta kaupunki korotetaan, vaan jumalattoman suun kautta kukistetaan. Joka lähimmäistänsä häpäisee, se on hullu, mutta toimellinen mies on vaiti. Panettelia ilmoittaa salaisuuden, vaan jolla on uskollinen sydän, hän salaa sen. Jossa ei neuvoa ole, siinä kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinä hyvin käy. Joka toisen takaa, hän tulee vahinkoon; vaan joka siitä itsensä pitää pois, hän on murheetoin. Vaimo, joka otollinen on, pitää kunnian; vaan väkevät pitävät rikkauden. Armias mies tekee ruumiillensa hyvää; vaan se, joka julma on, saattaa lihansa murheelliseksi. Jumalattoman työ on turha, vaan joka vanhurskautta kylvää, sillä on hyvä palkka. Sillä vanhurskaus saattaa elämän, vaan joka pahaa pyytää, hän saattaa kuoleman. Petollinen sydän on kauhistus Herralle, Vaan viattoman tie on hänelle otollinen. Ei jumalattoimia auta, vaikka kaikki kätensä yhteen pistäisivät, mutta vanhurskaan siemen pelastetaan. Kaunis vaimo ilman taidota on niinkuin sika, jolla olis kultainen käädy kuonossa. Vanhurskasten himo on ainoastaan hyvä, vaan jumalattomain odotus on kiukku. Muutama jakaa omastansa, ja saa enemmän; toinen säästää, jossa ei pitäisi, ja tulee köyhemmäksi. Sielu, joka siunaa, tulee rikkaaksi: ja joka juottaa, se myös juotetaan. Joka jyvät salaa, häntä kansa kiroilee; mutta joka myy, hänelle tulee siunaus.

Sananlaskujen kirja 11:1-26 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)

Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen. Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus. Oikeamielisiä ohjaa heidän nuhteettomuutensa, mutta uskottomat hävittää heidän vilppinsä. Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta. Nuhteettoman vanhurskaus tasoittaa hänen tiensä, mutta jumalaton sortuu jumalattomuuteensa. Oikeamieliset vapahtaa heidän vanhurskautensa, mutta uskottomat vangitsee heidän oma himonsa. Jumalattoman ihmisen kuollessa hukkuu hänen toivonsa ja vääräin odotus hukkuu. Vanhurskas pelastetaan hädästä, ja jumalaton joutuu hänen sijaansa. Rietas suullansa turmelee lähimmäisensä, mutta taito on vanhurskaitten pelastus. Vanhurskaitten onnesta kaupunki iloitsee, ja jumalattomain hukkumisesta syntyy riemu. Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomain suu sitä hajottaa. Mieltä vailla on, joka lähimmäistänsä halveksii, mutta ymmärtäväinen mies on vaiti. Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden, mutta jolla luotettava henki on, se säilyttää asian. Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen. Joka vierasta takaa, sen käy pahoin, mutta joka kädenlyöntiä vihaa, se on turvattu. Suloinen nainen saa kunniaa, ja voimalliset saavat rikkautta. Armelias mies tekee hyvää itsellensä, mutta armoton syöksee onnettomuuteen oman lihansa. Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan. Joka on vakaa vanhurskaudessa, saa elämän; mutta joka pahaa tavoittaa, saa kuoleman. Väärämieliset ovat Herralle kauhistus, mutta nuhteettomasti vaeltaviin hän mielistyy. Totisesti: paha ei jää rankaisematta, mutta vanhurskasten jälkeläiset pelastuvat. Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla. Vanhurskaitten halajaminen vie onneen, jumalattomien toivo vihaan. Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy. Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu. Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus.