Sananlaskujen kirja 11:1-15
Sananlaskujen kirja 11:1-15 Raamattu Kansalle (FINRK)
Väärä vaaka on HERRALLE iljetys, mutta täysipainoinen punnus on hänelle mieleen. Minne röyhkeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyrien luona on viisaus. Oikeamielistä ohjaa hänen nuhteettomuutensa, mutta uskottomat tuhoaa heidän kieroutensa. Ei auta omaisuus vihan päivänä, mutta vanhurskaus pelastaa kuolemasta. Nuhteettoman vanhurskaus tasoittaa hänen tiensä, mutta jumalaton sortuu jumalattomuuteensa. Oikeamieliset pelastaa heidän vanhurskautensa, uskottomat vangitsee heidän himonsa. Jumalattoman ihmisen kuollessa hukkuu toivo, ja pahantekijöiden odotus raukeaa tyhjiin. Vanhurskas pelastetaan hädästä, ja jumalaton joutuu hänen sijaansa. Jumalaton turmelee suullaan lähimmäisensä, mutta ymmärrys on vanhurskaiden pelastus. Vanhurskaiden onnesta kaupunki iloitsee, ja jumalattomien tuhoutumisesta syntyy riemu. Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomien suu sen hajottaa. Vailla ymmärrystä on se, joka halveksii lähimmäistään, mutta ymmärtäväinen mies on vaiti. Panettelijana kulkeva ilmaisee salaisuuden, mutta se, jolla on luotettava henki, kätkee asian. Missä ohjausta ei ole, kansa sortuu, mutta neuvonantajien runsaus tuo menestyksen. Pahoin käy sen, joka menee takuuseen vieraan puolesta, mutta se, joka vihaa kädenlyöntiä, voi olla huoleton.
Sananlaskujen kirja 11:1-15 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Väärää vaakaa Herra vihaa, oikea punnus on hänelle mieleen. Missä on ylpeys, sinne tulee häpeä, nöyrien kumppani on viisaus. Kunnon miestä ohjaa rehellisyys, omaan vilppiinsä kavala kaatuu. Rikkaus ei vihan päivänä auta, mutta oikeamielisyys pelastaa kuolemasta. Nuhteettomuus tasoittaa hurskaiden tien, jumalaton sortuu pahuuteensa. Rehti elämä on rehellisen pelastus, himot ovat petturin paula. Kuolemaan katkeaa jumalattoman toivo, pahantekijän odotus raukeaa tyhjiin. Hurskas pelastuu ahdingosta, jumalaton joutuu hänen sijaansa. Rienaajan puhe on toisille turmioksi, mutta tieto pelastaa oikeamieliset. Hurskaan onni on kaupungin ilo, jumalattoman tuho on riemun aihe. Vilpittömien menestys rakentaa kaupungin, jumalattomien puheet repivät sen maahan. Tyhmä se, joka toisia pilkkaa, ymmärtäväinen pysyy vaiti. Juorukellolta salaisuus karkaa, uskotulla ystävällä se on tallessa. Johtoa vailla kansa kulkee tuhoon, neuvonantajien viisaus tuo menestyksen. Pahoin käy sen, joka vierasta takaa, huolilta välttyy, joka kädenlyöntiä karttaa.
Sananlaskujen kirja 11:1-15 Finnish 1776 (FI1776)
Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta oikia puntari on hänelle otollinen. Kussa ylpeys on, siinä on myös ylönkatse; mutta viisaus on nöyräin tykönä. Viattomuus johdattaa siviät, vaan pahuus kukistaa pilkkaajat. Ei rakkaus auta vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta. Viattoman vanhurskaus tekee hänen tiensä tasaiseksi, mutta jumalatoin lankee jumalattomassa menossansa. Jumalisten vanhurskaus pelastaa heitä, vaan väärintekiät käsitetään viekkaudessansa. Kuin jumalatoin ihminen kuolee, niin ei ole yhtään toivoa: ja jota väärintekiät odottavat, se tulee tyhjäksi. Vanhurskas vapahdetaan vaivasta, ja jumalatoin tuleehänen siaansa. Ulkokullatun ihmisen suun kautta petetään hänen lähimmäisensä; vaan vanhurskaat ymmärtävät sen, ja pelastetaan. Kaupunki iloitsee, koska vanhurskaan hyvin käy, ja riemuitsee, koska jumalatoin hukkuu. Vanhurskasten siunauksen kautta kaupunki korotetaan, vaan jumalattoman suun kautta kukistetaan. Joka lähimmäistänsä häpäisee, se on hullu, mutta toimellinen mies on vaiti. Panettelia ilmoittaa salaisuuden, vaan jolla on uskollinen sydän, hän salaa sen. Jossa ei neuvoa ole, siinä kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinä hyvin käy. Joka toisen takaa, hän tulee vahinkoon; vaan joka siitä itsensä pitää pois, hän on murheetoin.
Sananlaskujen kirja 11:1-15 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)
Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen. Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus. Oikeamielisiä ohjaa heidän nuhteettomuutensa, mutta uskottomat hävittää heidän vilppinsä. Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta. Nuhteettoman vanhurskaus tasoittaa hänen tiensä, mutta jumalaton sortuu jumalattomuuteensa. Oikeamieliset vapahtaa heidän vanhurskautensa, mutta uskottomat vangitsee heidän oma himonsa. Jumalattoman ihmisen kuollessa hukkuu hänen toivonsa ja vääräin odotus hukkuu. Vanhurskas pelastetaan hädästä, ja jumalaton joutuu hänen sijaansa. Rietas suullansa turmelee lähimmäisensä, mutta taito on vanhurskaitten pelastus. Vanhurskaitten onnesta kaupunki iloitsee, ja jumalattomain hukkumisesta syntyy riemu. Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomain suu sitä hajottaa. Mieltä vailla on, joka lähimmäistänsä halveksii, mutta ymmärtäväinen mies on vaiti. Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden, mutta jolla luotettava henki on, se säilyttää asian. Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen. Joka vierasta takaa, sen käy pahoin, mutta joka kädenlyöntiä vihaa, se on turvattu.