Evankeliumi Markuksen mukaan 4:35-41
Evankeliumi Markuksen mukaan 4:35-41 Raamattu Kansalle (FINRK)
Samana päivänä illan tultua Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Lähtekäämme toiselle rannalle.” He lähettivät kansan luotaan ja lähtivät Jeesuksen kanssa veneellä, jossa hän jo oli. Myös muita veneitä oli hänen matkassaan. Pian nousi kova myrsky ja aallot syöksyivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään. Jeesus nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: ”Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?” Herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: ”Vaikene, ole hiljaa!” Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. Hän sanoi heille: ”Miksi te olette peloissanne? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?” Heidät valtasi suuri pelko, ja he sanoivat toisilleen: ”Kuka tämä oikein on, kun tuuli ja merikin tottelevat häntä?”
Evankeliumi Markuksen mukaan 4:35-41 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Samana päivänä illan tultua Jeesus sanoi opetuslapsilleen: »Nyt lähdemme vastarannalle.» Opetuslapset lähettivät väen pois ja nousivat veneeseen, jossa Jeesus jo istui. Muitakin veneitä lähti hänen mukaansa. Äkkiä nousi kova myrskytuuli ja aallot löivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään. Mutta Jeesus vain nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: »Opettaja, etkö näe, me hukumme!» Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja käski merta: »Vaikene, ole hiljaa!» Tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. Jeesus sanoi heille: »Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?» Silloin suuri pelko valtasi heidät ja he kyselivät toisiltaan: »Mikä mies tämä oikein on? Häntähän tottelevat tuuli ja aallotkin.»
Evankeliumi Markuksen mukaan 4:35-41 Finnish 1776 (FI1776)
Ja hän sanoi heille sinä päivänä, kuin ehtoo tuli: menkäämme ylitse. Ja hän sanoi heille sinä päivänä, kuin ehtoo tuli: menkäämme ylitse. Ja he laskivat kansan, ja ottivat hänen, kuin hän oli haahdessa; oli myös muita venheitä hänen kanssansa. Ja he laskivat kansan, ja ottivat hänen, kuin hän oli haahdessa; oli myös muita venheitä hänen kanssansa. Ja suuri tuulispää nousi ja aallot löivät sisälle haahteen, niin että se jo täytettiin. Ja suuri tuulispää nousi ja aallot löivät sisälle haahteen, niin että se jo täytettiin. Ja hän oli perällä ja makasi päänalaisen päällä. Ja he herättivät hänen ja sanoivat hänelle: Mestari, etkös sitä tottele, että me hukumme? Ja hän oli perällä ja makasi päänalaisen päällä. Ja he herättivät hänen ja sanoivat hänelle: Mestari, etkös sitä tottele, että me hukumme? Ja kuin hän herätettiin, nuhteli hän tuulta ja sanoi merelle: vaikene, ole ääneti. Niin tuuli asettui ja tuli juuri tyveneksi. Ja kuin hän herätettiin, nuhteli hän tuulta ja sanoi merelle: vaikene, ole ääneti. Niin tuuli asettui ja tuli juuri tyveneksi. Ja hän sanoi heille: mitä te niin pelkurit olette? Kuinka ei teillä ole uskoa? Ja hän sanoi heille: mitä te niin pelkurit olette? Kuinka ei teillä ole uskoa? Ja he peljästyivät sangen suuresti ja sanoivat keskenänsä: kuka tämä on? sillä tuuli ja meri ovat hänelle kuuliaiset. Ja he peljästyivät sangen suuresti ja sanoivat keskenänsä: kuka tämä on? sillä tuuli ja meri ovat hänelle kuuliaiset.
Evankeliumi Markuksen mukaan 4:35-41 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)
Ja sinä päivänä hän illan tultua sanoi heille: "Lähtekäämme yli toiselle rannalle". Niin he laskivat kansan luotaan ja ottivat hänet mukaansa, niinkuin hän venheessä oli; ja muitakin venheitä oli hänen seurassaan. Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät venheeseen, niin että venhe jo täyttyi. Ja itse hän oli peräkeulassa ja nukkui nojaten päänaluseen. Ja he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: "Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?" Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene, ole hiljaa". Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. Ja hän sanoi heille: "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?" Ja suuri pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisillensa: "Kuka onkaan tämä, kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?"