Valitusvirret 3:20-25
Valitusvirret 3:20-25 Raamattu Kansalle (FINRK)
Sinä kyllä muistat, että sieluni on painunut maahan. Tämän minä painan sydämeeni, sen tähden minä toivon. Herran armoa on, ettemme ole täysin tuhoutuneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut. Se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun sieluni sanoo: ” HERRA on minun osani, sen tähden minä panen toivoni häneen.” Herra on hyvä häntä odottaville, jokaiselle, joka häntä etsii.
Valitusvirret 3:20-25 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni. Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä: Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. Sieluni sanoo: »Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan.» Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii.
Valitusvirret 3:20-25 Finnish 1776 (FI1776)
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee. Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon. Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut. Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri. Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa. Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
Valitusvirret 3:20-25 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)
Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu. Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon. Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen. Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.