Valitusvirret 3:19-23

Jaa

Valitusvirret 3:19-23 Raamattu Kansalle (FINRK)

Muista kurjuuttani ja kodittomuuttani, se on kuin koiruohoa ja myrkkyä. Sinä kyllä muistat, että sieluni on painunut maahan. Tämän minä painan sydämeeni, sen tähden minä toivon. Herran armoa on, ettemme ole täysin tuhoutuneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut. Se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.

Valitusvirret 3:19-23 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)

Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni, kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta. Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni. Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä: Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.

Valitusvirret 3:19-23 Finnish 1776 (FI1776)

Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen. Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen. Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee. Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee. Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon. Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon. Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut. Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut. Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri. Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

Valitusvirret 3:19-23 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)

Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä. Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu. Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon. Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.