Joosuan kirja 2:1-21Jaa

Joosuan kirja 2:1-21 Raamattu Kansalle (FINRK)

Sitten Joosua, Nuunin poika, lähetti salaa Sittimistä kaksi vakoilijaa ja sanoi: ”Menkää ottamaan selvää maasta ja Jerikosta.” He lähtivät matkaan ja tulivat Raahab-nimisen porton taloon ja kävivät siellä levolle. Jerikon kuninkaalle ilmoitettiin: ”Tänne on yöllä tullut israelilaisia miehiä tutkimaan maata.” Silloin Jerikon kuningas lähetti sanan Raahabille: ”Tuo ulos ne miehet, jotka ovat tulleet luoksesi ja ovat talossasi, sillä he ovat tulleet vakoilemaan koko tätä maata.” Mutta nainen oli ottanut molemmat miehet ja piilottanut heidät. Hän sanoi: ”On totta, että miehet tulivat luokseni, mutta en tiennyt, mistä he olivat. Kun kaupungin portteja pimeän tullessa suljettiin, miehet lähtivät ulos, enkä tiedä, minne he menivät. Ajakaa nopeasti heitä takaa, niin saavutatte heidät.” Mutta hän oli vienyt vakoojat katolle ja piilottanut heidät pellavanvarsien alle, jotka hän oli sinne asettanut. Niin Jerikon miehet ajoivat heitä takaa Jordanin tietä ylityspaikoille saakka. Ja portti suljettiin heti, kun takaa-ajajat olivat lähteneet heidän peräänsä. Mutta ennen kuin vakoojat olivat käyneet levolle, Raahab nousi katolle heidän luokseen ja sanoi heille: ”Minä tiedän, että HERRA on antanut teille tämän maan. Kauhu teitä kohtaan on vallannut meidät, ja kaikki maan asukkaat menehtyvät pelkoon teidän edessänne. Me olemme kuulleet, miten HERRA kuivasi Kaislameren vedet teidän tieltänne, kun lähditte Egyptistä. Tiedämme myös, mitä te teitte Jordanin toisella puolella niille kahdelle amorilaisten kuninkaalle, Siihonille ja Oogille, jotka te vihitte tuhon omiksi. Kun me sen kuulimme, sydämemme raukesi pelosta, eikä kenelläkään ole enää rohkeutta käydä teitä vastustamaan, sillä HERRA , teidän Jumalanne, on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä. Vannokaa nyt minulle HERRAN kautta, että osoitatte laupeutta isäni perheelle, koska minä olen osoittanut laupeutta teille. Antakaa minulle varma merkki siitä, että jätätte henkiin minun isäni, äitini, veljeni, sisareni ja koko heidän väkensä ja pelastatte meidät kuolemasta.” Niin miehet sanoivat hänelle: ”Me vastaamme hengellämme teidän hengestänne, kunhan vain ette ilmaise tätä meidän asiaamme. Kun HERRA antaa meille tämän maan, me osoitamme sinulle laupeutta ja uskollisuutta.” Sitten Raahab laski heidät köydellä alas ikkunasta. Hän näet asui talossa, joka oli kiinni kaupungin muurissa. Hän sanoi heille: ”Menkää vuorille, etteivät takaa-ajajat kohtaisi teitä. Olkaa siellä piilossa kolme päivää, kunnes takaa-ajajat ovat palanneet. Sitten voitte jatkaa matkaanne.” Miehet sanoivat hänelle: ”Me olemme vapaat siitä valasta, jonka meillä vannotit, jollet sinä, kun me tulemme tähän maahan, sido tätä punaista nauhaa siihen ikkunaan, josta laskit meidät alas, ja kokoa isääsi, äitiäsi, veljiäsi ja isäsi koko perhettä luoksesi taloon. Jos joku lähtee talosi ovesta ulos, hänen verensä tulkoon hänen itsensä päälle, ja me olemme vastuusta vapaat. Jos taas meistä jonkun käsi sattuu keneen tahansa, joka on sinun kanssasi talossa, hänen verensä tulkoon meidän itsemme päälle. Mutta jos sinä ilmaiset tämän asiamme, me olemme vapaat valasta, jonka meillä vannotit.” Raahab sanoi: ”Olkoon niin kuin sanotte”, ja päästi heidät menemään, ja he lähtivät. Sitten Raahab sitoi punaisen nauhan ikkunaan.

Joosuan kirja 2:1-21 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)

Joosua, Nunin poika, lähetti Sittimistä kaksi miestä vakoiluretkelle ja sanoi: »Menkää tutkimaan tuota maata ja Jerikon kaupunkia.» He lähtivät Jerikoon ja menivät Rahab-nimisen porton taloon jäädäkseen sinne yöksi. Mutta Jerikon kuningas sai vielä samana iltana tietää, että israelilaisia miehiä oli saapunut Jerikoon vakoilemaan maata, ja hän käski miestensä sanoa Rahabille: »Tuo tänne ne miehet, jotka sinulla on talossasi. He ovat tulleet vakoilemaan tätä maata.» Mutta Rahab oli piilottanut miehet ja vastasi: »Ne miehet kyllä kävivät minun luonani, mutta minä en tiedä, mistä he tulivat. He lähtivät tiehensä pimeän tulon aikaan, juuri kun kaupunginportteja suljettiin. En tiedä, minne he menivät, mutta jos heti lähdette ajamaan heitä takaa, voitte vielä saada heidät kiinni.» Rahab oli kätkenyt miehet talonsa katolle sinne levitettyjen pellavakimppujen alle. Kuninkaan miehet lähtivät ajamaan takaa vakoojia ja kulkivat Jordanin suuntaan aina kahluupaikoille asti. Takaa-ajajien lähdettyä portti suljettiin jälleen. Ennen kuin vakoojat olivat asettuneet makuulle, Rahab tuli katolle heidän luokseen ja sanoi heille: »Minä tiedän, että Herra on päättänyt antaa teille tämän maan. Pelko on vallannut meidät, ja koko maa vapisee kauhusta teidän takianne. Olemme kuulleet, kuinka Herra kuivatti Kaislameren vedet teidän tieltänne, kun lähditte Egyptistä. Me tiedämme, että te julistitte Herralle kuuluvaksi uhriksi Sihonin ja Ogin, ne kaksi amorilaiskuningasta, ja surmasitte heidät. Kun me kuulimme siitä, meidän rohkeutemme petti, eikä kukaan meistä uskalla asettua vastustamaan teitä, sillä Herra, teidän Jumalanne, on sekä taivaan että maan valtias. Minä en kavaltanut teitä vaan pelastin henkenne. Vannokaa nyt minulle Herran nimeen, että te puolestanne pelastatte minun isäni suvun. Jättäkää minulle siitä varma merkki. Säästäkää minun isäni, äitini, veljeni ja sisareni ja koko heidän väkensä. Pelastakaa meidät kuolemalta.» Miehet sanoivat hänelle: »Kohdatkoon kuolema meidät teidän sijastanne, ellemme täytä pyyntöäsi. Mutta te ette saa kertoa kenellekään meidän aikeistamme. Kun Herra antaa meille tämän maan, me säästämme teidän henkenne. Siihen voitte luottaa.» Rahabin talo oli rakennettu kiinni kaupunginmuuriin, ja hän laski miehet köydellä ikkunasta muurin ulkopuolelle. Hän sanoi heille: »Menkää vuorille, etteivät takaa-ajajanne tavoita teitä, ja piileksikää siellä pari kolme päivää. Kun takaa-ajajat ovat palanneet, te voitte jatkaa matkaanne.» Miehet sanoivat hänelle: »Ellet tee niin kuin me käskemme, me vapaudumme valasta, jonka vannoimme sinulle. Kun me saavumme tähän maahan, sido tämä punainen nauha siihen ikkunaan, josta laskit meidät alas. Kokoa sitten isäsi, äitisi ja veljesi ja koko isäsi suku luoksesi tähän taloon. Jokainen, joka poistuu talostasi, on itse syypää kuolemaansa, emmekä me ole siitä vastuussa. Jos taas me surmaamme jonkun, joka on kanssasi talossa, niin hänen kuolemastaan lankeaa syy meidän päällemme. Mutta jos kerrot jollekulle meidän aikeistamme, niin se vala, jonka vannoimme sinulle, ei enää sido meitä.» Rahab sanoi: »Tapahtukoon niin kuin sanotte.» Hän hyvästeli miehet, ja he menivät pois. Sitten Rahab sitoi punaisen nauhan ikkunaansa.

Joosuan kirja 2:1-21 Finnish 1776 (FI1776)

Ja Josua Nunin poika lähetti salaisesti kaksi vakoojaa Sittimistä, sanoen: menkäät ja katselkaat maata ja Jerihoa. Niin he läksivät matkaan ja tulivat porton huoneeseen, jonka nimi oli Rahab, ja lepäsivät siellä. Mutta se ilmoitettiin Jerihon kuninkaalle, sanoen: katso, tänä yönä tulivat tänne miehet Israelin lapsista, vakoomaan maata. Niin lähetti Jerihon kuningas Rahabin tykö, sanoen: tuo ne miehet ulos, jotka sinun tykös, sinun huoneesees tulivat, sillä he ovat tulleet vakoomaan kaikkea maata. Mutta vaimo otti molemmat miehet ja kätki heidät, ja sanoi näin: miehet tulivat minun tyköni, vaan en minä tietänyt, kusta he olivat. Ja kuin portti pimeässä pantiin kiinni, niin ne miehet läksivät ulos; enkä minä tiedä, kuhunka he menivät. Ajakaat nopiasti heitä takaa, niin heidät saatte kiinni. Mutta hän oli käskenyt heidän astua katon päälle ja oli peittänyt heidät pellavain varsilla, jotka hän oli hajoittanut katolle. Ja miehet ajoivat heitä takaa, Jordanin tietä hamaan luotuspaikkaan; ja portti pantiin kiinni, sitte kohta kuin he läksivät, jotka heitä ajoivat takaa. Mutta ennen kuin miehet panivat levätä, meni hän katolle heidän tykönsä, Ja sanoi miehille: minä tiedän, että Herra antaa teille tämän maan; sillä teidän pelkonne on langennut meidän päällemme, ja koko maan asuvaiset ovat hämmästyneet teidän kasvoinne edessä. Sillä me olemme kuulleet, kuinka Herra kuivasi Punaisen meren vedet teidän edestänne lähteissänne Egyptistä, ja mitä te olette tehneet nille kahdelle Amorilaisten kuninkaalle, jotka olivat tuolla puolella Jordania, Sihonille ja Ogille, jotka te tapoitte. Kuin me sen kuulimme, niin meidän sydämemme raukesi, ja ei ole yhdelläkään rohkeutta teidän edessänne; sillä Herra teidän Jumalanne on Jumala ylhäällä taivaissa ja alhaalla maassa. Niin vannokaat nyt minulle Herran kautta, sillä minä tein armon teidän kohtaanne, että te myös teette armon minun isäni huoneelle ja annatte minulle totuuden merkin, Että te jätätte elämään minun isäni, ja äitini, ja veljeni, ja sisareni, ja kaikki jotka heidän omansa ovat ja vapahdatte meidän sielumme kuolemasta. Ja miehet sanoivat hänelle: meidän sielumme kuolkaan teidän edestänne, jolles vaan petä tätä meidän asiaamme, jollemme tee armoa ja totuutta sinua kohtaan, kuin Herra tämän maan meille antaa. Ja hän laski heidät köydellä akkunasta alas; sillä hänen huoneensa oli kaupungin muurissa, ja hän asui juuri muurissa. Ja hän sanoi heille: menkäät vuorelle, ettei ne teitä kohtaisi, jotka ajavat teitä takaa, ja olkaat siellä lymyssä kolme päivää, niinkauvan että takaa-ajajat palajavat, ja menkäät sitte tietänne. Ja miehet sanoivat hänelle: vapaat me olemme tästä valastas, jolla meitä vannotit. Katso, kuin maahan sisälle tulemme, niin sinun pitää ripustaman tämän punaisen köyden akkunaan, josta meidät laskit alas, ja sinun pitää kokooman tykös huoneesees isäs ja äitis ja veljes ja koko isäs huoneen. Mutta jos joku käy huonees ovesta ulos, hänen verensä olkoon oman päänsä päällä, ja me olemme viattomat; ja joka ikänä sinun kanssas huoneessa on, hänen verensä olkoon meidän päämme päällä, jos jonkun käsi häneen sattuu. Vaan jos sinä petät tämän meidän asiamme, niin me olemme vapaat sinun valastas, jolla meitä vannottanut olet. Hän vastasi: olkoon niinkuin te sanotte; ja päästi heidät menemään, ja he menivät pois; ja hän ripusti punaisen köyden akkunaan.

Joosuan kirja 2:1-21 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)

Niin Joosua, Nuunin poika, lähetti salaa Sittimistä kaksi vakoojaa, sanoen: "Menkää, katselkaa maata ja Jerikoa". Ja he menivät ja tulivat Raahab nimisen porton taloon ja laskeutuivat siellä levolle. Mutta Jerikon kuninkaalle kerrottiin näin: "Katso, tänne on yöllä tullut miehiä israelilaisten joukosta vakoilemaan maata". Silloin Jerikon kuningas lähetti sanan Raahabille: "Tuo ulos ne miehet, jotka ovat tulleet luoksesi, jotka ovat tulleet sinun taloosi, sillä he ovat tulleet koko maata vakoilemaan". Mutta vaimo otti molemmat miehet, piilotti heidät ja sanoi: "Miehet kyllä tulivat minun luokseni, mutta en tiennyt, mistä he olivat. Ja kun kaupungin portti pimeän tullen oli suljettava, niin miehet lähtivät ulos. En tiedä, minne miehet menivät; ajakaa nopeasti heitä takaa, niin te saavutatte heidät." Mutta hän oli vienyt heidät katolle ja kätkenyt heidät pellavanvarsien alle, joita oli asetellut katolle. Niin miehet ajoivat heitä takaa Jordanin tietä kahlauspaikoille saakka, ja kaupungin portti suljettiin, niin pian kuin heidän takaa-ajajansa olivat menneet. Mutta ennenkuin he olivat laskeutuneet levolle, nousi hän heidän luoksensa katolle ja sanoi miehille: "Minä tiedän, että Herra antaa teille tämän maan ja että kauhu teitä kohtaan on vallannut meidät ja että kaikki maan asukkaat menehtyvät pelkoon teidän edessänne. Sillä me olemme kuulleet, kuinka Herra kuivasi Kaislameren vedet teidän tieltänne, kun lähditte Egyptistä, ja mitä te teitte niille kahdelle amorilaisten kuninkaalle tuolla puolella Jordanin, Siihonille ja Oogille, jotka te vihitte tuhon omiksi. Kun me sen kuulimme, raukesi meidän sydämemme, eikä kenessäkään ole enää rohkeutta asettua teitä vastaan; sillä Herra, teidän Jumalanne, on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä. Niin vannokaa nyt minulle Herran kautta, että niinkuin minä olen tehnyt teille laupeuden, tekin teette laupeuden minun isäni perheelle; ja antakaa minulle varma merkki siitä, että jätätte eloon minun isäni, äitini, veljeni, sisareni ja kaikki heidän omaisensa ja pelastatte meidät kuolemasta." Niin miehet sanoivat hänelle: "Me vastaamme hengellämme teidän hengestänne, jos vain ette ilmaise tätä meidän asiaamme. Kun Herra antaa meille tämän maan, niin me osoitamme sinulle laupeutta ja uskollisuutta." Ja hän laski heidät köydellä alas ikkunasta, sillä hänen talonsa oli kiinni kaupungin muurissa, niin että hän asui muurissa kiinni. Ja hän sanoi heille: "Menkää vuoristoon, etteivät takaa-ajajat kohtaisi teitä, ja olkaa siellä piilossa kolme päivää, kunnes takaa-ajajat ovat palanneet; sitten voitte lähteä matkaanne". Niin miehet sanoivat hänelle: "Me olemme vapaat siitä valasta, jonka meille vannotit, jollet sinä, kun me tulemme tähän maahan, sido tätä punaista nauhaa siihen ikkunaan, josta laskit meidät alas, ja kokoa isääsi, äitiäsi, veljiäsi ja isäsi koko perhettä luoksesi taloon. Ja kuka vain menee talosi ovesta ulos, sen veri tulkoon hänen oman päänsä päälle, ja me olemme vastuusta vapaat; mutta kuka vain on sinun kanssasi talossa, sen veri tulkoon meidän päämme päälle, jos kenen käsi sattuu häneen. Mutta jos sinä ilmaiset tämän meidän asiamme, niin me olemme vapaat valasta, jonka meillä vannotit." Ja hän sanoi: "Olkoon, niinkuin sanotte", ja päästi heidät menemään, ja he lähtivät. Ja hän sitoi sen punaisen nauhan ikkunaan.