Aamoksen kirja 8:1-14

Jaa

Aamoksen kirja 8:1-14 Raamattu Kansalle (FINRK)

Herra, HERRA näytti minulle tämän: Katso, oli korillinen loppukesän hedelmiä. Ja hän kysyi: ”Mitä sinä näet, Aamos?” Minä vastasin: ”Korillisen loppukesän hedelmiä.” Niin HERRA sanoi minulle: ”Loppu tulee kansalleni Israelille, enää en sitä säästä. Sinä päivänä palatsin laulut muuttuvat valitukseksi, sanoo Herra, HERRA . Ruumiita on oleva paljon, joka paikkaan heitettyinä, hiljaisuudessa.” Kuulkaa tämä, te, jotka poljette puutteenalaisia ja tahdotte tuhota maan köyhät. Te sanotte: ”Milloin päättyy uusikuu, että saamme myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata vilja-aitan, pienentää eefa-mitan, suurentaa painon ja pettää väärällä vaa’alla? Näin saamme ostaa vähäosaiset rahalla ja köyhän kenkäparin hinnalla ja myydä akanoita jyvinä.” HERRAon vannonut Jaakobin kunnian kautta: Totisesti minä en unohda ikinä yhtäkään heidän teoistaan. Eikö senkaltaisesta maa vapise ja kaikki sen asukkaat murehdi? Eikö se kaikkineen nouse kuin Niili, tulvi ja alene kuin Egyptin virta? Sinä päivänä tapahtuu, sanoo Herra, HERRA , että minä annan auringon laskea sydänpäivällä ja pimennän maan keskellä kirkasta päivää. Minä muutan teidän juhlanne murheeksi ja kaikki laulunne valitusvirsiksi. Minä vyötän säkkipuvun kaikkien lanteille ja teen kaljuksi jokaisen pään. Minä aiheutan surun, niin kuin surraan ainoaa poikaa. Ja sen loppu on kuin katkeran päivän loppu. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, HERRA , jolloin minä lähetän maahan nälän – en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin ihmiset hoippuvat merestä mereen, harhailevat pohjoisesta itään etsien HERRAN sanaa, mutta eivät löydä. Sinä päivänä nääntyvät janoon kauniit neitoset ja nuorukaiset, nuo, jotka vannovat sen nimeen, joka on saattanut Samarian syynalaiseksi. He sanovat: ”Niin totta kuin sinun jumalasi elää, Daan, ja niin totta kuin elävät Beerseban menot!” – He kaatuvat eivätkä enää nouse.

Aamoksen kirja 8:1-14 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)

Herra Jumala näytti minulle tämän näyn: oli korillinen loppukesän hedelmiä. Hän kysyi minulta: »Mitä näet, Aamos?» Minä vastasin: »Korillisen loppukesän hedelmiä.» Herra sanoi minulle: »Loppu on tullut kansalleni Israelille. Enää en kulje armahtaen sen ohitse.» Herra Jumala sanoo: – Sinä päivänä palatsin laulajattaret puhkeavat valituksiin. Paljon on ruumiita, joka paikkaan viskattuja. – Hiljaa! Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisia ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon! Te sanotte: »Milloin päättyy uudenkuun juhla, että saamme myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata varastot? Silloin voimme taas pienentää mittaa, suurentaa hintaa ja pettää väärällä vaa’alla. Näin saamme varattomat valtaamme rahalla ja köyhät kenkäparin hinnalla. Ja akanatkin myymme jyvinä!» Herra on vannonut Jaakobin kunnian kautta: – Minä en unohda yhtäkään heidän tekoansa! Eikö maa tämän takia järise, eivätkö kaikki sen asukkaat valita? Eikö se kaikkineen nouse kuin Niilin vesi, kohoa ja laske kuin Egyptin virta? – Sinä päivänä – sanoo Herra Jumala – minä annan auringon laskea puolenpäivän aikaan ja pimennän maan keskellä kirkasta päivää. Minä muutan teidän juhlanne suruksi ja kaikki laulunne valitusvirsiksi. Minä puen kaikkien ylle säkkivaatteen ja ajatan teidän päänne paljaaksi. Silloin on suru kuin ainoasta pojasta. Se päivä on katkera päivä. – Koittaa aika – sanoo Herra Jumala – jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän. Ihmiset hoippuvat mereltä merelle, pohjoisesta itään he harhailevat etsimässä Herran sanaa, mutta eivät löydä. Kauniit neitoset ja nuoret miehet nääntyvät niinä päivinä janoon. Nuo, jotka vannovat Samarian epäjumalan nimeen ja sanovat: »Niin totta kuin Danin jumala elää!» tai: »Kautta Beerseban pyhän matkan!» – he kaatuvat eivätkä enää nouse.

Aamoksen kirja 8:1-14 Finnish 1776 (FI1776)

Herra, Herra osoitti minulle näyssä, ja katso, siellä oli kori suvituloa. Ja hän sanoi: mitäs näet, Amos? minä vastasin: korin suvituloa. Niin Herra sanoi minulle: minun kansani Israelin loppu on tullut, en minä tahdo enään mennä häntä ohitse. Ja sinä päivänä pitää veisut templissä itkuksi kääntymän, sanoo Herra, Herra; monta kuollutta ruumista pitää joka paikassa makaaman, jotka viedään salassa pois. Kuulkaat tätä te, jotka köyhää sorratte, ja vaivaisia maakunnassa hävitätte, Ja sanotte: koska uusi kuu loppuu, että me saisimme jyviä myydä; ja sabbati, että me ohria kauppaisimme, ja mitan vähentäisimme, ja hinnan korottaisimme, ja vaa'at vääriksi tekisimme; Että me saisimme köyhät rahallamme haltuumme ja hätäytyneet kenkäparilla, ja myisimme akanat jyväin edestä? Herra on vannonut Jakobin korkeutta vastaan: mitämaks, jos minä ikänä kaikki ne heidän työnsä unohdan. Eikö maan sentähden pitäisi vapiseman, ja kaikki sen asuvaiset murehtiman? Ja pitää nouseman kaiken sen päälle niinkuin virta, vietämän pois ja upotettaman niinkuin Egyptin virralla. Sillä ajalla, sanoo Herra, Herra, tahdon minä laskea auringon alas puolipäivästä, ja pimittää maan valkialla päivällä. Minä tahdon teidän juhlapäivänne kääntää murheeksi, ja kaikki teidän veisunne valitukseksi, ja tahdon antaa säkin jokaisen kupeisiin tulla, ja kaikki päät paljaaksi tehdä; ja tahdon heille murheen saattaa, niinkuin joku ainoaa poikaa murehtii; ja heidän pitää surkian lopun saaman. Katso, ne päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, että minä lähetän nälän maan päälle; ei nälkää leivän perään, eli janoa veden perään, vaan Herran sanan kuulemisen jälkeen, Niin että heidän pitää juokseman yhdestä merestä niin toiseen, pohjasta niin itään; heidän pitää juoksenteleman etsimään Herran sanaa, ja ei kuitenkaan pidä löytämän. Sinä päivänä pitää kauniit neitseet ja nuorukaiset nääntymän janosta. Ja jotka nyt Samarian rikoksen kautta vannovat ja sanovat: niin totta kuin sinun jumalas Danissa elää, niin totta kuin sinun jumalas Bersebassa elää: niiden pitää niin lankeeman, ettei he voi jälleen nousta ylös.

Aamoksen kirja 8:1-14 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)

Tämän näytti minulle Herra, Herra: Katso, oli korillinen kypsiä hedelmiä. Ja hän sanoi: "Mitä sinä näet, Aamos?" Minä vastasin: "Korillisen kypsiä hedelmiä". Ja Herra sanoi minulle: "Minun kansani Israel on kypsä saamaan loppunsa: en minä enää mene säästäen sen ohitse. Ja sinä päivänä palatsin laulut muuttuvat valitukseksi, sanoo Herra, Herra. Paljon on oleva ruumiita, joka paikkaan heitettyjä. Hiljaa!" Kuulkaa tämä, te jotka poljette köyhiä ja tahdotte tehdä lopun maan nöyristä, sanoen: "Milloin loppuu uusikuu, että saamme myydä viljaa, ja milloin sapatti, että saamme avata jyväaitan, pienentää eefa-mitan ja suurentaa painon ja pettää väärällä vaa'alla, että saamme ostaa vaivaiset rahasta ja köyhän kenkäparista ja myydä akanoita jyvinä?" Herra on vannonut hänen kauttansa, joka on Jaakobin kunnia: Totisesti, minä en ikinä unhota yhtäkään heidän tekoansa. Eikö senkaltaisesta maa jo vapise ja kaikki sen asukkaat murehdi? Eikö se nouse kaikkinensa niinkuin Niili, kuohu ja alene niinkuin Egyptin virta? Ja on tapahtuva sinä päivänä, sanoo Herra, Herra, että minä annan auringon laskea sydänpäivällä ja teen maan pimeäksi keskellä kirkasta päivää. Minä muutan teidän juhlanne murheeksi ja kaikki teidän laulunne valitusvirsiksi. Minä panen kaikkien lanteille säkkipuvun ja teen kaljuksi jokaisen pään. Ja minä saatan teidät suremaan, niinkuin ainokaista poikaa surraan, ja se päättyy, niinkuin päättyy katkera päivä. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he hoippuvat merestä mereen, pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä. Sinä päivänä nääntyvät janoon kauniit neitsyet ja nuorukaiset, ne, jotka vannovat sen nimeen, joka on Samarian syntivelka, ja sanovat: "Niin totta kuin sinun jumalasi elää, Daan, ja niin totta kuin elävät Beerseban menot!" — He kaatuvat eivätkä enää nouse.