Psalmit 37:1-22

Psalmit 37:1-22 FI1776

Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä. Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho. Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella. Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa. Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee. Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän. Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee. Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet. Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan. Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa. Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa. Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä. Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan. Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä. Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän. Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat. Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat. Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti. Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman. Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman. Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas. Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.