Sakarjan kirja 1:7-17

Dareioksen toisena hallitusvuotena, yhdennentoista kuukauden eli sebat-kuun kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä, tuli Herran sana profeetta Sakarjalle, Berekjan pojalle, Iddon pojanpojalle. Profeetta kertoo: Minä näin yöllä näyn. Mies ratsasti punaruskealla hevosella ja pysähtyi myrttipensaita kasvavaan laaksoon. Hänen jäljessään ratsasti toisia miehiä punaruskeilla, vaaleanruskeilla ja valkoisilla hevosilla. Minä kysyin: »Herrani, keitä nämä ratsastajat ovat?» Enkeli, joka puhui kanssani, vastasi: »Sinä saat tietää, keitä he ovat.» Myrttipensaiden keskelle seisahtunut mies sanoi: »Nämä ovat ratsastajia, jotka Herra on lähettänyt kulkemaan maata pitkin ja poikin.» He ilmoittivat Herran enkelille, joka oli seisahtunut myrttipensaiden keskelle: »Me olemme kulkeneet maata ristiin rastiin, ja yhä on kaikkialla hiljaista.» Sen kuultuaan enkeli lausui: »Herra Sebaot, kuinka kauan kestää, ennen kuin armahdat Jerusalemia ja Juudan kaupunkeja? Olethan ollut niille vihoissasi jo seitsemänkymmentä vuotta.» Silloin Herra lohdutti enkeliä ja puhui hänelle lempeästi. Enkeli, joka puhui kanssani, lausui minulle: »Julista ja sano: Näin sanoo Herra Sebaot: – Minä rakastan palavasti Jerusalemia, minä puolustan Siionia. Mutta minä vihaan niitä kansoja, jotka kerskuvat olevansa turvassa. Kun minä hetkeksi vihastuin omalle kansalleni, nuo kansat tekivät sen kärsimyksen raskaaksi. »Sen tähden Herra sanoo: – Minä käännyn jälleen Jerusalemin puoleen ja armahdan sitä. Minun temppelini rakennetaan sinne, sanoo Herra Sebaot. Mittanuora pingotetaan Jerusalemin yli, koko kaupunki rakennetaan uudelleen. »Julista edelleen