Minä rakastan sinua, Herra,
sinä olet minun voimani.
Sinä päästit minut turvaan,
sinä olet vuorilinnani.
Jumalani, sinuun minä turvaudun,
sinä olet kallio, olet kilpeni,
sinulta saan avun ja suojan.
Kun kutsun Herraa, ylistettyä,
saan avun vihollisiani vastaan.
Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni,
tuhon pyörteet minua kauhistivat.
Tuonelan paulat kietoivat minut,
näin edessäni kuoleman ansat.
Silloin minä huusin hädässäni Herraa,
kutsuin avuksi Jumalaani.
Ääneni kantautui hänen temppeliinsä,
ja hän kuuli minun huutoni.
Maa järisi ja järkkyi,
vuorten perustukset vavahtelivat.
Hänen vihansa sai ne horjumaan.
Hänen sieraimistaan nousi savu
ja kaiken nielevä liekki hänen suustaan,
se suitsusi hiilten hehkua.
Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas
pimeä pilvi jalkojensa alla.
Hän lensi kerubi ratsunaan
ja kiiti tuulen siivin.
Hän otti verhokseen pimeyden,
majakseen synkät vedet,
raskaat pilvet.
Hänen edellään kulki häikäisevä valo,
siitä sinkosi rakeita ja tulisia hiiliä.
Herra jylisi taivaassa,
Korkein antoi äänensä kaikua,
hän viskoi rakeita ja tulisia hiiliä.
Hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset,
hän kauhistutti heidät salamoillaan.
Meren lähteet paljastuivat,
maanpiirin perustukset tulivat näkyviin,
kun sinä, Herra, käskit merta,
kun sinun raivosi myrsky puhalsi sen yli.
Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun,
hän veti minut ylös syvistä vesistä.
Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä,
vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.
He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä,
mutta tuekseni tuli Herra.
Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen,
sillä hän oli mieltynyt minuun.
Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta,
sain häneltä palkan, koska tekoni ovat puhtaat.
Minä olen kulkenut Herran teitä
enkä ole luopunut Jumalasta.
Hänen käskynsä ovat alati mielessäni,
hänen lakejaan minä en koskaan hylkää.
Olen ollut vilpitön hänen edessään,
olen varonut lankeamasta syntiin.