Sinä päivänä lauletaan Juudan maassa tätä laulua:
– Meillä on lujasti varustettu kaupunki,
meidän turvaksemme hän on rakentanut
muurit ja vallit.
Avatkaa portit,
että vanhurskas kansa saa astua sisään,
kansa, jonka uskollisuus ei horju.
Sille, jonka mieli on luja ja vakaa,
sinä turvaat rauhan,
kun hän turvautuu sinuun.
Ajasta aikaan luottakaa Herraan,
sillä Herrassa on turva, Herra on ikuinen kallio.
Tietäkää: Herra on syössyt alas korkealla asuvat
ja heidän ylhäisen kaupunkinsa,
hän raastoi sen alas,
raastoi alas maan tomuun.
Jalat sitä tallaavat,
köyhien jalat,
maan vähäisten askelet.
Oikeamielisten polku on suora,
sinä tasoitat vanhurskaan tiet.
Sinun tahtosi tielle, Herra,
me ikävöimme,
me kaipaamme sinua,
me toistamme nimeäsi.
Sinua minun sieluni yöllä janoaa,
sinua minun henkeni etsii.
Kun sinä panet tuomiosi täytäntöön maan päällä,
maanpiirin asukkaat oppivat tuntemaan vanhurskauden.
Mutta jumalaton, vaikka hänet armahdettaisiin,
ei opi elämään vanhurskaan tavoin.
Hän vääristää oikeuden,
ei hän näe Herran valtasuuruutta.
Sinun kätesi on korkealla, Herra.
Sinun vihollisesi eivät sitä näe.
Mutta vielä he näkevät, miten sinä kiivastut
kansasi puolesta.
Mikä häpeä heille!
Tuli heidät syököön,
nuo sinun vihamiehesi.