Hoosean kirja 2:14-20

Minä hävitän hänen viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa, joista hän on sanonut: »Ne ovat rakastajieni maksu minulle.» Villieläimet syövät niiden versot, ja minä annan metsän kasvaa niiden paikalle. Minä rankaisen häntä niiden päivien tähden, jolloin hän poltti uhreja baaleille, koristi itsensä renkailla ja kaulaketjuilla ja juoksi rakastajiensa perässä mutta unohti minut. Näin sanoo Herra. – Katso! Minä suostuttelen hänet mukaani, vien hänet autiomaahan, puhun hänelle suloisesti. Siellä minä annan hänelle viinitarhoja, minä muutan Akorinlaakson toivon portiksi. Siellä hän vastaa kutsuuni kuin nuoruutensa päivinä, kuin silloin, kun hän lähti Egyptistä. Sinä päivänä – näin puhuu Herra – hän on sanova minulle: »Minun mieheni!» eikä hän enää sano: »Minun baalini!» Minä poistan baalien nimet hänen huuliltaan, niitä ei enää mainita. Sinä päivänä minä luon rauhan: Villieläimet, taivaan linnut, maan matelijat eivät enää tuota vaaraa. Minä särjen jousen ja miekan, niin ettei sotia enää käydä. Minä annan kansani asua turvassa.

Ilmaiset lukusuunnitelmat ja hartaudet liittyen aiheeseen Hoosean kirja 2:14-20