Saarnaajan kirja 2:1-8

Minä sanoin sydämessäni: antaudunpa iloon, nautin elämän onnesta! Mutta sekin oli turhuutta. Naurusta minä sanoin: joutavaa!, ja ilosta: mitä hyötyä siitä on? Päätin sitten virkistää itseäni viinillä – päästämättä silti viisautta ohjaksista – ja sillä tavoin antaa mielettömyydelle vallan, kunnes näkisin, mitä ihmisen on paras tehdä vähinä elinpäivinään tämän taivaan alla. Minä ryhdyin suuriin töihin: rakensin itselleni taloja, istutin viinitarhoja sekä puistoja ja puutarhoja, joissa kasvoi kaikenlaisia hedelmäpuita, tein itselleni lammikoita kastellakseni niiden vedellä metsikön puita. Minä hankin orjia ja orjattaria, ja heitä syntyi myös talossani; minulla oli karjaa, raavaita, lampaita ja vuohia, enemmän kuin kenelläkään, joka oli hallinnut Jerusalemissa ennen minua. Kokosin itselleni myös kultaa ja hopeaa, kuninkaiden aarteita ja maakuntien rikkauksia. Minä hankin laulajia ja laulajattaria ja miehen nautintoja: vaimon, jopa useita vaimoja.