Toinen kuninkaiden kirja 19:1-37

Kun kuningas Hiskia kuuli, mitä oli tapahtunut, hän repäisi vaatteensa ja pukeutui säkkikankaaseen. Sitten hän meni Herran temppeliin. Hän lähetti hovin päällikön Eljakimin, hovikirjuri Sebnan ja pappien vanhimmat säkkikankaaseen verhoutuneina profeetta Jesajan, Amosin pojan, luo ja käski heidän sanoa Jesajalle: »Näin sanoo Hiskia: ’Tämä päivä on surun ja kurituksen ja häpeän päivä. Lapsi on tullut kohdun suulle saakka, mutta ei ole voimaa synnyttää. Jospa Herra, sinun Jumalasi, kuulisi ylimmän juomanlaskijan sanat, tuon, jonka hänen herransa, Assyrian kuningas, lähetti pilkkaamaan elävää Jumalaa! Ehkä Herra, sinun Jumalasi, rankaisee häntä noista sanoista, jotka on lausuttu Herran kuullen. Rukoile siis sinä sen jäännöksen puolesta, joka on jäljellä!’» Kuningas Hiskian palvelijat tulivat Jesajan luo ja kertoivat, mitä kuningas oli sanonut. Jesaja vastasi heille: »Ilmoittakaa herrallenne tämä Jumalan sana: ’Älä säikähdä, vaikka olet kuullut, miten Assyrian kuninkaan käskyläiset ovat herjanneet minua. Odota, niin minä annan hänelle toisen mielen: hän kuulee sanoman, joka saa hänet palaamaan maahansa, ja minä annan hänen kaatua miekkaan omassa maassaan!’» Assyrialaisten komentaja vetäytyi pois ja tavoitti Sanheribin piirittämästä Libnan kaupunkia, jonne tämä oli Lakisista lähtenyt. Kun Sanherib sitten sai tietää, että Nubian kuningas Tirhaka oli lähtenyt sotaan häntä vastaan, hän määräsi lähettiläänsä viemään Hiskialle viestin: »Sanokaa näin Hiskialle, Juudan kuninkaalle: Älköön sinua pettäkö jumalasi, johon luotat, kun sanot: ’Jerusalem ei joudu Assyrian kuninkaan käsiin.’ Olethan kuullut, mitä Assyrian kuninkaat ovat tehneet kaikille muille maille: he ovat hävittäneet ne. Sinäkö vain pelastuisit? Entä ne kansat, joita isäni tuhosivat? Pelastivatko niitä niiden jumalat? Pelastivatko ne Gosanin tai Harranin tai Resefin tai Bet-Edenin kansat, Telassarin asukkaat? Missä nyt on Hamatin kuningas, missä ovat Arpadin, Sefarvaimin, Henan tai Avvan kaupunkien kuninkaat?» Kun Hiskia oli ottanut kirjeen lähettiläiden kädestä ja lukenut sen, hän meni temppeliin ja levitti sen Herran eteen. Ja hän rukoili Herraa näin: »Herra, Israelin Jumala, sinä jonka istuinta kerubit kannattavat! Sinä, yksin sinä olet maailman kaikkien valtakuntien Jumala. Sinä olet luonut taivaan ja maan. Käännä nyt korvasi puoleemme, Herra, ja kuuntele! Avaa silmäsi, Herra, ja katso! Kuule Sanheribin sanat, jotka hän on kirjoittanut pilkaten elävää Jumalaa. On totta, Herra, että Assyrian kuninkaat ovat tuhonneet kaikki kansat ja niiden maat ja heittäneet tuleen niiden jumalat. Mutta ne eivät olleetkaan oikeita jumalia, vaan ihmiskätten työtä, puuta ja kiveä, ja niin he saattoivat tuhota ne. Nyt, Herra, meidän Jumalamme, pelasta meidät hänen käsistään, jotta kaikki maailman valtakunnat oppisivat tietämään, että sinä yksin olet Herra ja Jumala!» Jesaja, Amosin poika, lähetti Hiskialle sanan: »Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sinä rukoilit minua, kun Assyrian kuningas Sanherib uhkasi kaupunkia. Minä kuulin sinua, ja nyt minä lausun hänestä näin: – Sinua pilkkaa, sinulle ilkkuu neitsyt, tytär Siion. Sinun jälkeesi ivaten nyökyttää päätään tytär Jerusalem. Ketä pilkkasit, ketä herjasit, ketä uhmasit julkein huudoin? Korkealle sinun katseesi tavoitti: Israelin Pyhää vastaan! Lähettilääsi pilkkasivat Herraa, heidän suullaan sinä julistit: »Sotavaunuihini minä nousin ja rynnistin vuorten korkeuksiin, ylös Libanonin rinteille saakka! Minä kaadoin sen korkeat setrit, kaadoin ylväät sypressit ja saavutin sen korkeimman huipun. Siellä on metsä kuin hedelmätarha. Olen kaivanut juomavettä maasta, olen juonut vierasta vettä, jalkapohjillani olen tallannut umpeen kaikki Egyptin virrat.» Eikö sinun korviisi ole vieläkään tullut, että minä olen tämän kaiken tehnyt? Jo ammoin minä sen suunnittelin, ja nyt olen sen toteuttanut: Autioiksi kiviröykkiöiksi sortuivat linnoitetut kaupungit. Avuttomiksi jäivät niiden asukkaat, vapisivat kauhusta ja häpeästä. He olivat kuin kasvit avoimella maalla, kuin ruoho, joka hetken viheriöi, he olivat katoilla kasvavaa heinää, pengerpelto itätuulen armoilla. Minä tiedän sinun olemisesi ja menemisesi ja tulemisesi ja sinun kiihkosi minua vastaan. Koska minun korviini on kantautunut sinun kiihkosi ja mahtailusi, minä kiinnitän koukun sinun nenääsi ja panen suitset suuhusi ja ajan sinut takaisin samaa tietä jota tulit. »Sinulle, kuninkaani, on merkkinä tämä: tänä vuonna syödään itse kylväytynyttä viljaa ja seuraavanakin villinä kasvavaa, mutta kolmantena vuotena kylvetään ja leikataan sato ja istutetaan viinitarhoja ja nautitaan niiden hedelmiä. Ja Juudan suvusta ne, jotka ovat jääneet henkiin ja päässeet turvaan, kukoistavat jälleen kuin puu, joka kasvattaa juurta alas maahan ja hedelmiä ylös taivasta kohden, sillä jäännös lähtee kasvamaan Jerusalemista ja pelastuneiden joukko Siionin vuorelta. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus. »Mutta Assyrian kuninkaasta Herra sanoo näin: – Ei hän tähän kaupunkiin pääse, ei ammu tänne yhtään nuolta, ei tuo tämän eteen ainuttakaan kilpeä eikä luo piiritysvallia tätä vastaan. Hän palaa samaa tietä jota tuli, tähän kaupunkiin hän ei pääse, sanoo Herra. Minä suojelen tätä kaupunkia, minä pelastan sen itseni vuoksi ja palvelijani Daavidin tähden.» Niin Herran enkeli lähti yöllä liikkeelle ja löi assyrialaisten leirissä kuoliaaksi satakahdeksankymmentäviisituhatta miestä. Kun eloon jääneet heräsivät aamulla, kaikkialla lojui ruumiita. Silloin Sanherib, Assyrian kuningas, purki leirinsä ja lähti. Hän meni takaisin maahansa ja jäi Niniveen. Kun kuningas Sanherib kerran oli jumalansa Nisrokin pyhäkössä rukoukseen kumartuneena, hänen poikansa Adrammelek ja Sareser löivät miekalla hänet hengiltä ja pakenivat sitten Araratin maahan. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Assarhaddon.