Ensimmäinen Samuelin kirja 7:5-17

Sitten Samuel sanoi: »Kootkaa israelilaiset Mispaan, niin minä rukoilen teidän puolestanne Herraa.» Mispassa Samuel näet jakoi oikeutta israelilaisille. He kokoontuivat sinne, ammensivat vettä, kaatoivat sen maahan Herran edessä, paastosivat sen päivän ja lausuivat: »Me olemme rikkoneet Herraa vastaan.» Kun filistealaiset kuulivat israelilaisten kokoontuneen Mispaan, he lähtivät päämiestensä johtamina marssimaan heitä vastaan. Sen kuullessaan israelilaiset pelästyivät ja sanoivat Samuelille: »Huuda kaikin voimin avuksi Herraa, meidän Jumalaamme, että hän pelastaisi meidät filistealaisten käsistä!» Silloin Samuel otti karitsan ja uhrasi sen kokonaan polttouhrina Herralle. Hän huusi Herraa israelilaisten puolesta, ja Herra vastasi hänen rukoukseensa. Samuelin uhratessa filistealaiset kävivät hyökkäykseen israelilaisia vastaan, mutta silloin Herra jylisi ukkosen pauhuna filistealaisten yllä ja saattoi heidät sekasortoon, niin että israelilaiset löivät heidät. Sitten Israelin miehet lähtivät Mispasta ajamaan takaa filistealaisia ja tappoivat heitä vielä Bet-Karin länsipuolella. Tämän jälkeen Samuel otti kiven ja asetti sen Mispan ja Senin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser, Avunkivi, sanoen: »Tähän asti Herra on auttanut meitä.» Näin kukistettiin filistealaiset, eivätkä he enää tulleet Israelin alueille, vaan Herran käsi piti heidät aloillaan niin kauan kuin Samuel eli. Filistealaisten valtaamat kaupungit palautuivat Israelin haltuun Ekronista Gatiin saakka, ja israelilaiset vapauttivat myös niiden ympäristön filistealaisten vallasta. Rauha säilyi myös Israelin ja amorilaisten välillä. Samuel toimi israelilaisten tuomarina koko elämänsä ajan. Joka vuosi hän kiersi Betelissä, Gilgalissa ja Mispassa ja jakoi näissä paikoissa oikeutta israelilaisille. Sitten hän aina palasi Ramaan, sillä hänen kotinsa oli siellä ja sieltä käsin hän johti tuomarina Israelia. Sinne hän oli myös rakentanut Herran alttarin.