4. Mooseksen kirja 11:1-15

Kansa alkoi valittaa, ja se oli paha HERRAN silmissä . Hän kuuli sen ja vihastui, ja HERRAN tuli syttyi israelilaisten keskellä ja poltti leirin reunimmaisia osia. Silloin kansa huusi avuksi Moosesta. Mooses rukoili HERRAA , ja tuli sammui. Paikkaa ruvettiin kutsumaan nimellä Tabeera , koska HERRAN tuli oli polttanut heitä siellä. Mutta israelilaisten keskuudessa olevassa sekakansassa heräsivät himot, ja myös israelilaiset alkoivat taas itkeä. He sanoivat: ”Jospa joku antaisi meille lihaa syödäksemme! Me muistamme kalat, joita söimme Egyptissä ilmaiseksi, samoin kurkut, melonit, purjot, sipulit ja valkosipulit. Nyt me sen sijaan näännymme nälkään . Eihän täällä näy mitään muuta kuin tuota mannaa.” Manna oli korianterin siementen kaltaista, ja se muistutti myös bedellion-pihkaa. Kansa samoili kokoamassa mannaa ja jauhoi sitä käsikivillä tai survoi huhmaressa. Sitten he keittivät sitä padassa ja valmistivat siitä leipiä. Se maistui samanlaiselta kuin öljyleivonnainen. Kun kaste laskeutui yöllä leiriin, laskeutui sinne myös mannaa. Mooses kuuli, kuinka kansa, jokainen perhekunta, itki telttansa ovella. HERRA vihastui siitä kovin, ja myös Mooseksen mielestä se oli paha. Mooses sanoi HERRALLE : ”Miksi olet tehnyt näin pahoin palvelijallesi? Miksi en ole saanut armoa sinun silmissäsi? Sinähän olet pannut koko tämän kansan taakaksi minun päälleni. Olenko minä kantanut kohdussani koko tätä kansaa, olenko minä synnyttänyt sen? Sinähän käsket minun kantaa sitä sylissäni niin kuin hoitaja imeväistä lasta, kantaa siihen maahan, josta olet vannonut valan heidän isilleen. Mistä minulla on antaa lihaa koko tälle kansalle? He ahdistavat minua itkullaan ja sanovat: ’Anna meille lihaa, että saamme syödä.’ Minä en jaksa kantaa yksinäni koko tätä kansaa. Taakka on minulle liian raskas. Jos aiot kohdella minua näin, surmaa minut mieluummin. Jos olen saanut armon sinun silmissäsi, päästä minut näkemästä tätä kurjuutta.”