Markus 9:1-33

Jeesus sanoi vielä: ”Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennen kuin näkevät, että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan.” Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen. Hän vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, erilleen muista. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa tulivat hohtaviksi, niin valkoisiksi, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaiseksi valkaista. Heille ilmestyi Elia yhdessä Mooseksen kanssa, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari rupesi puhumaan Jeesukselle: ”Opettaja, meidän on hyvä olla täällä. Tehkäämme siis kolme majaa, sinulle yksi, Moosekselle yksi ja Elialle yksi.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat peloissaan. Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Ja yhtäkkiä, kun he katsoivat ympärilleen, he eivät nähneet enää ketään muuta kanssaan kuin Jeesuksen yksin. Kun he olivat tulossa vuorelta alas, hän kielsi opetuslapsia kertomasta näkemäänsä kenellekään ennen kuin Ihmisen Poika olisi noussut kuolleista. He pitivät mielessään nämä sanat ja pohtivat keskenään, mitä kuolleista nouseminen tarkoitti. Opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Miksi kirjanoppineet sanovat, että Elian pitää tulla ensin?” Hän vastasi heille: ”Elia todellakin tulee ensin ja asettaa kaiken kohdalleen. Mutta miksi sitten on kirjoitettu Ihmisen Pojasta, että hän joutuu paljon kärsimään ja häntä halveksitaan? Mutta minä sanon teille: Elia on jo tullut, ja ihmiset tekivät hänelle mitä tahtoivat, niin kuin hänestä on kirjoitettu.” Kun he tulivat muiden opetuslasten luo, he näkivät paljon kansaa heidän ympärillään ja kirjanoppineita väittelemässä heidän kanssaan. Heti nähdessään Jeesuksen väkijoukko hämmästyi. Ihmiset riensivät hänen luokseen ja tervehtivät häntä. Jeesus kysyi heiltä: ”Mistä te kiistelette heidän kanssaan?” Silloin joku kansanjoukosta vastasi hänelle: ”Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki. Missä tahansa se käykin hänen kimppuunsa, se riuhtoo häntä, ja hänen suustaan tulee vaahtoa. Hän kiristelee hampaitaan ja jäykistyy. Minä pyysin opetuslapsiasi ajamaan hengen ulos, mutta he eivät kyenneet.” Jeesus vastasi heille: ”Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne? Kuinka kauan minun pitää kärsiä teitä? Tuokaa hänet minun luokseni.” He toivat pojan Jeesuksen luo. Nähdessään Jeesuksen henki kouristi heti poikaa. Tämä kaatui, kieriskeli maassa, ja hänen suustaan tuli vaahtoa. Jeesus kysyi isältä: ”Kuinka kauan tätä on hänellä ollut?” ”Lapsesta asti”, hän vastasi. ”Henki on monesti heittänyt hänet milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen hänet. Mutta jos sinä voit jotakin, niin auta ja armahda meitä!” Jeesus sanoi hänelle: ”Jos voit! Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Heti lapsen isä huusi: ”Minä uskon! Auta minua voittamaan epäuskoni! ” Kun Jeesus näki, että väkeä kokoontui, hän nuhteli saastaista henkeä sanoen: ”Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä äläkä enää mene häneen!” Silloin henki huusi, ja kouristaen poikaa rajusti se lähti hänestä ulos. Poika meni aivan elottoman näköiseksi, ja monet sanoivatkin, että hän kuoli. Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänet ylös, ja hän nousi. Kun Jeesus oli mennyt sisälle, opetuslapset kysyivät häneltä heidän ollessaan keskenään: ”Miksi me emme pystyneet ajamaan henkeä ulos?” Hän vastasi heille: ”Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella.” He lähtivät sieltä ja kulkivat Galilean halki. Jeesus ei tahtonut kenenkään tietävän sitä, sillä hän opetti opetuslapsiaan. Hän sanoi heille: ”Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin, ja he tappavat hänet. Kun hänet on tapettu, hän nousee kolmantena päivänä ylös kuolleista.” Mutta he eivät ymmärtäneet tätä puhetta ja pelkäsivät kysyä häneltä. He saapuivat Kapernaumiin. Kotiin tultuaan Jeesus kysyi opetuslapsiltaan: ”Mistä te keskustelitte matkalla?”