He olivat matkalla ylös Jerusalemiin, ja Jeesus kulki heidän edellään. Opetuslapset olivat hämmentyneitä, ja ne, jotka tulivat heidän perässään, olivat peloissaan. Silloin hän otti jälleen erilleen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Me menemme nyt ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineiden käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille. Nämä pilkkaavat häntä ja sylkevät hänen päälleen, ruoskivat häntä ja tappavat hänet, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös kuolleista.”
Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat hänelle: ”Opettaja, me tahdomme, että teet meille sen, mitä sinulta pyydämme.” Hän kysyi heiltä: ”Mitä tahdotte minun tekevän teille?” He vastasivat: ”Anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella, sinun kirkkaudessasi.” Mutta Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä, mitä pyydätte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä juon, ja tulla kastetuksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan?” He vastasivat hänelle: ”Voimme.” Niin Jeesus sanoi: ”Sen maljan, jonka minä juon, te tosin juotte, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, teidätkin kastetaan. Mutta istuminen minun oikealla tai vasemmalla puolellani ei ole minun annettavissani. Se annetaan niille, joille se on valmistettu.”
Sen kuultuaan muut kymmenen opetuslasta närkästyivät Jaakobiin ja Johannekseen. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, joiden katsotaan olevan kansojen ruhtinaita, herroina hallitsevat kansoja, ja mahtavat pitävät niitä vallassaan. Näin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne tahtoo tulla suureksi, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän joukossanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja. Eihän Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monien edestä.”
Sitten he tulivat Jerikoon. Kun Jeesus lähti sieltä opetuslastensa ja suuren väkijoukon kanssa, tien vieressä istui sokea kerjäläinen, Bartimaios, Timaioksen poika. Kun hän kuuli, että tulija oli Jeesus Nasaretilainen, hän alkoi huutaa: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Monet nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan, mutta hän huusi vielä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda minua!” Silloin Jeesus pysähtyi ja sanoi: ”Kutsukaa hänet.” He sanoivat sokealle: ”Ole turvallisella mielellä. Nouse, hän kutsuu sinua.” Mies heitti viittansa yltään, hypähti pystyyn ja tuli Jeesuksen luo. Jeesus kysyi häneltä: ”Mitä tahdot minun tekevän sinulle?” Sokea vastasi: ”Rabbuuni , että saisin näköni jälleen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene, uskosi on parantanut sinut.” Hän sai heti näkönsä ja seurasi Jeesusta tiellä.