Matteus 27:1-54

Varhain aamulla kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät neuvottelun Jeesusta vastaan surmatakseen hänet. He sitoivat Jeesuksen, veivät hänet pois ja luovuttivat maaherra Pilatuksen käsiin. Kun Juudas, Jeesuksen kavaltaja, näki, että Jeesus oli tuomittu, hän katui ja palautti ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi: ”Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren.” Mutta he vastasivat: ”Mitä se meille kuuluu, omapa on asiasi.” Silloin Juudas viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi. Ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: ”Näitä ei ole lupa panna temppelirahastoon, koska ne ovat veren hinta.” Neuvoteltuaan he ostivat niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi. Sen tähden sitä peltoa kutsutaan vielä tänäkin päivänä Veripelloksi. Näin kävi toteen profeetta Jeremian kautta puhuttu sana: ”He ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan, jonka he olivat israelilaisten puolesta tästä miehestä arvioineet, ja antoivat ne maksuksi savenvalajan pellosta, niin kuin Herra oli minua käskenyt.” Jeesus seisoi maaherra Pilatuksen edessä, ja maaherra kysyi häneltä: ”Sinä siis olet juutalaisten kuningas?” Jeesus vastasi: ”Sinäpä sen sanot.” Ja kun ylipapit ja vanhimmat syyttivät häntä, hän ei vastannut mitään. Silloin Pilatus sanoi hänelle: ”Etkö kuule, kuinka paljon todisteita he esittävät sinua vastaan?” Mutta Jeesus ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä. Maaherra ihmetteli sitä suuresti. Maaherralla oli tapana vapauttaa juhlan aikana yksi vanki, se, jonka kansa tahtoi. Heillä oli silloin kuuluisa vanki nimeltään Barabbas. Kun kansa oli koolla, Pilatus kysyi: ”Kumman te tahdotte minun vapauttavan teille, Barabbaksen vai Jeesuksen, jota kutsutaan Kristukseksi?” Hän näet tiesi, että Jeesus oli pelkästä kateudesta luovutettu hänen käsiinsä. Kun Pilatus istui tuomarinistuimella, hänen vaimonsa lähetti hänelle sanan: ”Älä tee mitään sille vanhurskaalle miehelle, sillä minä olen viime yönä unessa kärsinyt paljon hänen takiaan.” Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta ja surmauttamaan Jeesuksen. Maaherra puhui kansalle ja kysyi: ”Kumman näistä kahdesta tahdotte minun vapauttavan teille?” Kansa vastasi: ”Barabbaksen.” Pilatus kysyi: ”Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota kutsutaan Kristukseksi?” Kaikki vastasivat: ”Ristiinnaulittakoon!” Niin maaherra kysyi: ”Mitä pahaa hän on tehnyt?” Mutta he huusivat vielä kovemmin: ”Ristiinnaulittakoon!” Kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut vaan että meteli yhä yltyi, hän otti vettä, pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: ”Minä olen syytön tämän miehen vereen. Vastuu on teidän.” Koko kansanjoukko vastasi: ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle!” Silloin hän vapautti kansalle Barabbaksen, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi. Sitten maaherran sotilaat veivät Jeesuksen sisälle palatsiin ja kokosivat hänen ympärilleen koko sotilasosaston. He riisuivat hänet ja pukivat hänen päälleen helakanpunaisen viitan, väänsivät orjantappuroista kruunun ja painoivat sen hänen päähänsä. Hänen oikeaan käteensä he panivat ruokokepin, polvistuivat hänen eteensä ja pilkkasivat häntä sanoen: ”Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!” He sylkivät hänen päälleen, ottivat sitten ruokokepin ja löivät häntä päähän. Kun he olivat häntä pilkanneet, he riisuivat häneltä viitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät ristiinnaulittavaksi. Matkalla he tapasivat Simon-nimisen kyreneläisen miehen ja pakottivat hänet kantamaan Jeesuksen ristiä. Kun he tulivat paikalle, jota sanotaan Golgataksi, Pääkallonpaikaksi, he tarjosivat Jeesukselle juotavaksi viiniä, johon oli sekoitettu sappea. Mutta maistettuaan hän ei tahtonut juoda sitä. Kun he olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he jakoivat hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa. Sitten he istuutuivat ja vartioivat häntä siellä. Hänen päänsä yläpuolelle he kiinnittivät kirjoituksen, jossa luki hänen tuomionsa syy: ”Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas.” Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi rosvoa, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle. Ohikulkijat pilkkasivat häntä ja sanoivat päätään nyökyttäen: ”Sinä, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä rakennat sen uudelleen, pelasta itsesi, jos olet Jumalan Poika, ja astu alas ristiltä.” Samoin ylipapit, kirjanoppineet ja vanhimmat pilkkasivat häntä ja sanoivat: ”Muita hän on auttanut mutta itseään ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas, astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen. Hän on luottanut Jumalaan. Pelastakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut: ’Minä olen Jumalan Poika.’” Samalla tavalla herjasivat häntä rosvotkin, jotka oli ristiinnaulittu hänen kanssaan. Mutta kuudennesta tunnista alkaen tuli pimeys koko maan ylle. Sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Eeli, Eeli, lema sabaktani?” Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Sen kuullessaan muutamat siellä seisovista sanoivat: ”Hän huutaa Eliaa.” Yksi heistä juoksi heti ottamaan sienen, täytti sen hapanviinillä, pani ruokosauvan päähän ja antoi hänen juoda. Toiset sanoivat: ”Saapa nähdä, tuleeko Elia pelastamaan hänet.” Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä. Silloin temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti. Maa järisi ja kalliot halkesivat. Haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen he lähtivät haudoistaan, tulivat pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monille. Mutta kun sadanpäällikkö ja ne, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunnattomasti ja sanoivat: ”Tämä oli todellakin Jumalan Poika!”