Matteus 25:1-30

”Silloin taivasten valtakunta on verrattavissa kymmeneen morsiusneitoon, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Viisaat sitä vastoin ottivat lamppujensa lisäksi astiat, joissa oli öljyä. Sulhasen viipyessä he kaikki tulivat unisiksi ja nukkuivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Sulhanen saapuu! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki nuo neidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme voi! Ei se riitä meille ja teille. Menkää myyjien luo ja ostakaa itsellenne.’ Mutta kun he olivat lähteneet ostamaan öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häihin, ja ovi suljettiin. Myöhemmin toisetkin neidot tulivat ja sanoivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä.’ Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” ”On tapahtuva niin kuin silloin, kun mies oli lähdössä matkalle. Hän kutsui palvelijansa ja uskoi omaisuutensa heidän haltuunsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan. Sitten hän lähti matkalle. Se, joka oli saanut viisi talenttia, lähti heti käymään niillä kauppaa ja voitti toiset viisi talenttia. Samoin teki se, joka oli saanut kaksi talenttia, ja voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut yhden talentin, lähti pois, kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa hopean. Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijoiden herra palasi ja rupesi tilintekoon heidän kanssaan. Silloin se, joka oli saanut viisi talenttia, tuli ja toi toiset viisi ja sanoi: ’Herra, viisi talenttia sinä uskoit minun haltuuni. Katso, minä olen saanut voittoa toiset viisi.’ Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija! Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’ Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, kaksi talenttia sinä uskoit minun haltuuni. Katso, minä olen saanut voittoa toiset kaksi.’ Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija! Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’ Sitten myös se, joka oli saanut yhden talentin, tuli ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä niität sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Peloissani minä menin ja kätkin talenttisi maahan. Katso, tässä on omasi.’ Mutta hänen herransa vastasi hänelle: ’Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä niitän sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Sinunhan olisi pitänyt jättää rahani rahanvaihtajille, niin että tullessani olisin saanut omani takaisin korkoineen. Ottakaa häneltä pois se talentti ja antakaa sille, jolla on kymmenen talenttia! Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija uloimpaan pimeyteen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.’”