Luukas 9:37-62

Kun he seuraavana päivänä olivat tulossa alas vuorelta, tuli Jeesusta vastaan suuri väkijoukko. Väkijoukon keskeltä huusi muuan mies: ”Opettaja, minä rukoilen sinua: tule katsomaan poikaani, sillä hän on ainoa lapseni. Vähän väliä henki ottaa hänet valtaansa, ja hän alkaa heti huutaa. Se kouristaa häntä, niin että vaahtoa tulee suusta, ja vain vaivoin se poistuu hänestä, runnellen häntä. Pyysin sinun opetuslapsiasi ajamaan sen ulos, mutta he eivät pystyneet.” Jeesus vastasi: ”Voi tätä epäuskoista ja kieroutunutta sukupolvea! Kuinka kauan minun on oltava teidän luonanne ja kärsittävä teitä? Tuo poikasi tänne.” Vielä pojan tullessakin riivaaja repi ja kouristi häntä kovasti. Mutta Jeesus nuhteli saastaista henkeä, paransi pojan ja antoi hänet takaisin hänen isälleen. Ja kaikki hämmästyivät Jumalan valtasuuruutta. Kun kaikki ihmettelivät sitä, mitä Jeesus teki, hän sanoi opetuslapsilleen: ”Painakaa mieleenne nämä sanat: Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin.” Mutta he eivät käsittäneet tätä puhetta. Se oli heiltä salattu, niin etteivät he sitä ymmärtäneet eivätkä uskaltaneet kysyä häneltä siitä. Opetuslasten kesken tuli kiistaa siitä, kuka heistä mahtoi olla suurin. Mutta Jeesus tiesi heidän sydämensä ajatuksen. Hän otti lapsen, asetti hänet viereensä ja sanoi heille: ”Joka ottaa luokseen tämän lapsen minun nimessäni, se ottaa luokseen minut, ja joka ottaa luokseen minut, ottaa luokseen hänet, joka on minut lähettänyt. Joka on pienin teistä kaikista, se on suuri.” Silloin Johannes rupesi puhumaan ja sanoi: ”Mestari, me näimme erään miehen ajavan ulos riivaajia sinun nimessäsi. Me kielsimme häntä, koska hän ei kulje meidän kanssamme.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Älkää kieltäkö, sillä joka ei ole teitä vastaan, se on teidän puolellanne.” Kun Jeesuksen ylösottamisen aika oli täyttymässä, hän kääntyi Jerusalemia kohti mennäkseen sinne. Edellään hän lähetti sananviejiä. Nämä lähtivät matkaan ja menivät erääseen samarialaisten kylään valmistelemaan hänen tuloaan. Mutta siellä ei otettu häntä vastaan, koska hän oli menossa Jerusalemiin. Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes huomasivat sen, he sanoivat: ”Herra, tahdotko, että käskemme tulen langeta alas taivaasta ja tuhota heidät?” Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia [ja sanoi: ”Te ette tiedä, minkä hengen omia te olette. Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja hukuttamaan vaan pelastamaan” ]. Sitten he lähtivät toiseen kylään. Heidän kulkiessaan tiellä joku sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menet.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole paikkaa, mihin hän päänsä kallistaisi.” Eräälle toiselle hän sanoi: ”Seuraa minua!” Tämä sanoi: ”Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa! Mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa.” Vielä eräs toinen sanoi: ”Minä lähden seuraamaan sinua, Herra. Salli minun kuitenkin ensin käydä sanomassa jäähyväiset kotiväelleni.” Hänelle Jeesus sanoi: ”Ei kukaan, joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ole kelvollinen Jumalan valtakuntaan.”